Ai että oli eilen oikein aistien juhlaa kun minä sain päähäni valmistaa koko perheelle stroganoff -tyyppistä paistia. Ohje oli vieressä ja olin lukenut sen moneen kertaan läpi, kaikki tarvittavat raaka-aineet oli esillä ja minulla sopiva motivaatio kerrankin valmistaa ruokaa hätäpäissään kyhättyjen puolieinesvalmisteiden sijaan.

Ensimmäiseksi huomasin, että pakastimesta ottamani liha ei ollutkaan kokonainen liha, vaan se klöntti muodostui useammasta isosta pihvistä. Ei se mitään, oikeastaan liha oli helpompaa kuutioida pihveistä kuin isosta lihapalasta.

Ruoka alkoi valmistumaan varsin näppärästi ja herkullinen lihan tuoksu täytti koko keittiön. Vatsat murisivat koiran mahaa myöten ja jäniksenkokoiset kuolapallot koristivat kaikkien poskia. Hetken kuluttua piti lihojen sekaan laittaa herkkusieniä (NAM!), herkkukurkku paloja sekä aurajuustoa. Tämän jälkeen tuoksu olikin aivan toinen. Herkullisen tuoksun syrjäytti kerrassaan luotaantyöntävä haju: lämmin oksennus.Sen kuvaavampaa sanaa ei sille ruuan hajulle löydy. Haju muodostui kurkkujen ja aurajuuston lämpimästä yhdistelmästä. (Mikä perhana on herkkukurkku ja mistä sitä saa? Pengottiin koko marketin hyllykkö läpi ja kaikissa purkeissa lukee joko suolakurkku tai maustekurkku tai kurkkua etikkaliemessä tai voileipäkurkku, mutta yhdessäkään ei lukenut herkkukurkku. Voisiko joku ystävällisesti kertoa minulle, että mikä on tuo herkkukurkku jonka pitäisi tehdä stroganoffista herkullista aiheuttamatta ruokaan oksennukselta tuoksuvaa sivuhajua ja makua.)
Koko keittiössä haisi aivan oksennustauti pesäkkeelle ja kaikilta hävisi sekunneissa ruokahalut. Jopa koirakin viihtyi enemmän eteisessä eikä ollut nuohoamassa jaloissa kuten tavallisesti ruuanlaiton yhteydessä.

Minä sitten näppäränä päätin yrittää vähän parannella tuon ruuan hajua ja makua kolmella pieneksi silputulla valkosipulin kynnellä sekä  runsaalla veteen sekoitetulla sulatejuustolla. Sekaan taisi holahtaa ihan vaan "vahingossa" muutama lusikallinen pippurisekoitusta sekä pari lihaliemikuutiota. Loppusilauksen antoi suola, jota en yleensä laita ruokaan ollenkaan. Ylläripylläri, ruoka alkoi jälleen tuoksumaan siedettävältä ja melkein hyvältä. Makukin oli lähestulkoon keskinkertainen. Suolaa tosin ruuassa riitti ja vettä kuluikin illaan mittaan useita litroja. Varsinaiseksi ruuaksi meillä tosin syötiin omenoita, sipsejä, tuplasuklaa Fanipaloja sekä tytölle purkkiruokaa. (Se haju kun ei häivy mielestä pitkään aikaan.)

Tänään kuitenkin aion olla edelleen rohkea ja miehen poissaollessa kokkailen kalakeittoa, johon tulee katkarapuja, lohta sekä perunoiden tilalle riisiä. Saas nähdä millainen elämys tämä kokeilu tulee olemaan. Isolla mustalla tussilla kirjoitan johonkin näkyvään paikkaan "Älä sinä idiootti enää ikinä ikinä ikinä tee mitään sellaista ruokaa, jossa voidaan edes samassa kappaleessa mainita sanat: stroganoff, herkkukurkku ja aurajuusto". Että näin hyvää ruokaa eilen täällä Katin Kotikeittössä.