Kun ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään niin ei saa. Tuolla ne korissa makaa, reppanat, ja odottelevat että koskahan meihin taas kosketaan, koska saisimme taas tuntea käsien lämmön ja sormien hellän kosketuksen, milloin saisimme taas olla iloksi j ahyödyksi. Sain tosin tuossa yhtenä aamuna neulottua kietaisupaitaa peräti kaksi riviä. Hurraa.. EIkä sitten innosta virkkaaminenkaan. Tuolla tuo tytön mekko edelleen odottelee tekijäänsä.

Suunnitella jaksan, että mitäs sitten seuraavaksi tekisin, mutta toimeen en jaksa ryhtyä. Jotenkin vaan niin vaivalloista. Ei nappaa ei. Ehkäpä sitten viimeistään kun viikon päästä mieskin pääse lomalle ja lähdetään mökkeilemään. Ehkäpä sitten taas saan innostuksesta kiinni ja laiturilla istun ja pätkyttelen puikoilla. Sua ny nähä.

Toisaalta mukavaa vaihtelua vois olla vohvelikankaisten pyyhkeiden kirjailu ja reunapitsien virkkaaminen, mutta sekin vaatisi sen kankaan ostamisen. Miten musta on tullutkin näin laiska? =P