Enpä olisi koskaan voinut uskoa, että matematiikkaa joutuu tosissaan käyttämään neuletöissä muutenkin kuin vain yhteenlaskua tai miinuslaskua. Tänään jouduin kaivelemalla kaivelemaan Pythagoraan lauseen kaavan, jotta pääsin työssä eteenpäin. Ai mihin vai? Ja tarina alkaa:

Sain eilen kuningasluokan päähänpiston virkata itselleni ponchon tällaisista ruuduista. Suunnittelin sen hienosti paperille, kunnes tänään tajusin että kappas, kannattaahan vähän ottaa mittojakin eikä vaan "reikä päässä" virkata ja huomata että tulipas aika kittana tai kuutosia viimeisillää odottavalle sopiva. Noh, mittailin siinä tehtyjen palojen kokoa ja oman hihan pituutta ja mittasin jopa sen että kuinka pitkä ponchosta saisi tulla.

Tähän asti meni ihan hienosti ja sain laskettua että kuinka monta palaa tarvitsen jne. Noh, apa, sitten muistin että kas kummaa tarvitaanhan ponchoon tosiaan kaula-aukkokin. Siinä sitten mietin ja pähkäilin että mitenkähän sen saan laskettua, että kuinka leveä kaula-aukosta tulee, kunnes tajusin että tasasivuisesta neliöstähän tulee tasasivuinen kolmio halkaisemalla se kulmasta kulmaan. Eli yhden ruudun halkaisijan pituuden sain käyttämällä Pythagoraan lausetta ja näin sain tietoon myös kaula-aukon leveyden. Ja minä olin silloin matematiikan tunneilla se eturivin tyttö, joka aina kyseli, että mihin tätäkin muka enää koskaan tulee tarvitsemaan.. Ehkä vaikka ponchon kaula-aukon leveyden laskemiseen :)

Tiedän, tiedän. Minä en tahdo saada itsekään selvää, että minkä näköinen ja kokoinen tuosta ponchosta on tulossa, mutta minä olen intoa täynnä kuin ilmapallo. Saas nähdä auttaako tähän pelkkä innostuminen vai onko koko ponchoidea susi jo syntyessään :)