Enpä
olisi koskaan voinut uskoa, että matematiikkaa joutuu tosissaan
käyttämään neuletöissä muutenkin kuin vain yhteenlaskua tai
miinuslaskua. Tänään jouduin kaivelemalla kaivelemaan Pythagoraan
lauseen kaavan, jotta pääsin työssä eteenpäin. Ai mihin vai? Ja tarina
alkaa:
Sain eilen kuningasluokan päähänpiston virkata itselleni ponchon tällaisista ruuduista.
Suunnittelin sen hienosti paperille, kunnes tänään tajusin että kappas,
kannattaahan vähän ottaa mittojakin eikä vaan "reikä päässä" virkata ja
huomata että tulipas aika kittana tai kuutosia viimeisillää odottavalle
sopiva. Noh, mittailin siinä tehtyjen palojen kokoa ja oman hihan
pituutta ja mittasin jopa sen että kuinka pitkä ponchosta saisi tulla.
Tähän asti meni ihan hienosti ja sain laskettua että kuinka monta palaa
tarvitsen jne. Noh, apa, sitten muistin että kas kummaa tarvitaanhan
ponchoon tosiaan kaula-aukkokin. Siinä sitten mietin ja pähkäilin että
mitenkähän sen saan laskettua, että kuinka leveä kaula-aukosta tulee,
kunnes tajusin että tasasivuisesta neliöstähän tulee tasasivuinen
kolmio halkaisemalla se kulmasta kulmaan. Eli yhden ruudun halkaisijan
pituuden sain käyttämällä Pythagoraan lausetta ja näin sain tietoon
myös kaula-aukon leveyden. Ja minä olin silloin matematiikan tunneilla
se eturivin tyttö, joka aina kyseli, että mihin tätäkin muka enää
koskaan tulee tarvitsemaan.. Ehkä vaikka ponchon kaula-aukon leveyden
laskemiseen :)
Tiedän, tiedän. Minä en tahdo saada itsekään selvää, että minkä
näköinen ja kokoinen tuosta ponchosta on tulossa, mutta minä olen intoa
täynnä kuin ilmapallo. Saas nähdä auttaako tähän pelkkä innostuminen
vai onko koko ponchoidea susi jo syntyessään :)
tiistai, 16. elokuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.