Oi, minä tapasin David Duchvnyn (Salaisten kansioiden Fox Mulder). Meillä oli erittäin hauska jouluaatto! Kohtasimme yllättäen ja heti löysimme välillämme kipinän. Olimme kuin hitsautuneet toisiimme. En voinut uskoa tätä todeksi, enkä voi uskoa vieläkään!!  Käyskentelimme ulkona kaikessa rauhassa, kunnes saavuimme vanhustentalon pihaan. Päätimme käväistä sisällä vanhustentalossa ilahduttamassa siellä olevaa väkeä ja hehän suorastaan riemastuivat kun sisään tuli kaksi elinvoimaista ja niiiiin rakastuneen oloista nuorta ihmistä. Saimme siis jaettua vähän joulumieltä sinnekin. Vanhukset olivat niin mielissään tästä tapaamisesta, että meidän kutsuttiin vanhustentalon Joulutanssiaisiin, jotka pidettiin talon takapihalla. Päädyimme tanssimaan vanhustentalon rappusilla monen kappaleen verran iskelmämusiikkia. Hyvin Duchovny osasi viedä, vaikka ei siellä Ameriikoissa varmaan tällaisia tansseja yleensä osata. Joillakin se vaan on verissä. ;)

Aikamme tanssittuamme Joulumieltä alkoi olla jo itselläkin sekä Davidilla. Pitkät katseet ja lämmin läheisyys suorastaan ajoi meidät pitkään ja tuliseen suudelmaan. Mmmmmm....mmmm....mmmmuumitalon asukkaat, seuaksesi kotta saat, pääset mukaan viitakkoon..

Jep! Puhelimeni alkoi soittamaan tyttäreni laulamaa "Käy Muumilaaksoon" -kappaletta ja heräsin 39,6 asteen kuumehorroksestani kun mieheni soitti. Hänellä taisi olla jokin etiäinen ja hän päätti soittaa juuri kriittisellä hetkellä. Hyvä, sillä David ei minua oikeasti hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta sehän ei pikku kuumeunessa tuntunut haittaavan yhtään.

Niin, mahataudista ja kuumeesta johtuen vietin jouluaaton yksin. Mies ja tyttö lähtivät viettämään aattoa mummoloihin ja minä jäin sängyn pohjalle yksin miljoonien pöpöjeni kanssa. Siinä olotilassa ei tosin harmittanut mikään muu kuin se, ettei telkkarista tullut koko päivänä mitään katsottavaa ohjelmaa. 2/3 päivästä tuli nukuttua ja viime yönäkin nukuin 14 tunnin pikkunokoset.

Pari pakettia oli minulle jätetty avattavaksi. Mieheltäni sain kauniin, mustan, polviin asti ulottuvan yömekon. Siinä on kauniita kirjailuja ja vähän pitsiäkin. Oikein naisellinen ja juuri sellainen mistä pidän. Samasta paketista löytyi myös suurisummainen lahjakortti erääseen vaateliikkeeseen. Mieheni kyllä tietää mitä tarvitsen ;)

Toinen paketti oli ystävältäni koko perheelle ja sieltä paljastuivat Muumi -muistipeli sekä 104 palan Nalle Puh -palapeli.

Valitettavasti en saa näistä kuvia koneelle, sillä se vaatisi kömpimistä tietokonepöydän taakse eikä alaselkäni anna minun kumartua vähääkään. Koko alaselkä on lantiosta ylöspäin aivan tulessa. Venyttelisin jos voisin, mutta kun pienikin kumarrus tai kiertoliike saa kyyneleet silmiin. Kuvia laitan sitten kun kärsin.

Tällainen Joulu. Voishan sitä tänä iltana yrittää uudelleen sytyttää vähän kynttilöitä , juoda lasillisen punaviiniä ja syödä mieheni tuomaa jouluruokaa, jota hän ottaa minulle mukaan mummolasta. Kai se vielä tänäänkin on sallittua avata paketteja ja kuunnella joulumusiikkia vaikka ei aatto enää olekaan. Mutta pliis, yksi toivomus: Ei enää unia Davidista, eihän?