Kiitos kommenteista :) Tämä ei ollut edes ainoa kerta kun olin ottanut Ruokalaa katsoessani ottanut ohjeen ylös ja päättänyt kokeilla ruuan valmistamista kun se  näyttää niin helpolta. Tulokset ei vaan ole olleet hyviä ulkoisesti tai makunsakaan puolesta. Kyllähän minä ruokaa teen, mutta en vaan osaa.

Paras esimerkki on ikuinen kompastuskiveni: ruskea kastike. Sillä ruualla on jotain minua vastaan ja sen täytyy olla jotain henkilökohtaista, sillä olen kokeillut ruskean kastikkeen tekemistä monin tavoin enkä saa sitä onnistumaan, paitsi "lisää vain vesi"- valmisjauhoista.

Ruskean kastikkeen pitäisi olla ruskeaa, tasaista, keskipaksua ja hyvänmakuista. Minun tekemän kastikkeen väri on vaan ruskeaan vivahtava, vesimäistä, jauhopaakkuista ja maistuu jauhovedelle. :P Kyllä minä ruskistan jauhot kunnolla, niitä kuitenkaan polttamatta. Ja olen kokeillut laittaa joukkoon veden sekä kylmänä sekä kuumana, olen sekoittanut ja kokeillut kastikkeen tekemistä sekoittamatta lientä ennen kuin kastike kiehahtaa kunnolla. Silti tulos on aina sama. Joka kerran kun otan puheeksi, että voisin tehdä ruuaksi perunoita ja kastiketta mies kysyy vetää kenkiä jalkaan ja kysyy, että millainen pitsa minulle tuodaan lähipitseriasta. :) Luottoa on.

*******

Pienen, ikuisuudelta tuntuneen taon jälkeen, olen innostunut jälleen neulomisesta. Puikoilla on tällä hetkellä kaarrokeneule pienin muokkauksin Modasta 2/2007. Etu- ja takakappale odottaa pyöröpuikoilla hihojen valmistumista ja sitä, että pääsen kokeilemaan kaarrokeneuleessa sitä mielenkiintoisinta osiosta: kirjoneuleen neulomista. En ottanut kuvaa tässä vaiheessa työtä. Kuvan ottaminen valkoisella langalla neulotusta sileästä neuleestä tuntui.. no sanotaanko että turhalta.

Ompeleminen on jäänyt hetkeksi, sillä aikaa sille ei tunnu riittävän. Tytön ollessa hereillä en ehdi enkä halua ommella. Joutuisin keskeyttämään työni jatkuvasti ja vielä tässä vaiheessa ompeleminen vaatii minulta suurta keskittymistä ja ankaraa ajattelua. Muuten halua ompelemiseen kyllä riittäisi.

******

Hieman persoonallisuutta peliin:

Eilen ruokaa tehdessäni opetin tytölle uuden ajantappoleikin: kivi, paperi, sakset. Ihmettelin miten nopeasti tyttö oppi sen ja fiksuna likkana voitti minut siinä pelissä usein. Viimeisessä pelissä laitettiin kädet selän taakse ja laskettiin: "Än, yy, tee, NYT!" Minä mojautin nyrkkini esiin ja ajattelin, että tällä kivellä on pakko voittaa. Tyttöni otti kätensä selän takaa rauhallisesti ja tuijotti samalla minua silmiin. Hän nosti kätensä eteensä ja tuijotti sitä hämmästyneenä niin kuin ei olisi ennen kättään nähnytkään. Tytön käsi oli puoliksi nyrkissä ja sormet nakuttivat peukaloa.

Minä:" Onko tuo kivi vai sakset?"

Tyttö: "Ei kumpikaan. Tää on sammakko. Se halus tulla peliin."

Minä: " o_O"

Voe rähmä.

*************

Minullakin on personaltrainer:

Lähdin eilen käymään kevyellä pyöräilylenkillä ja otin tytön mukaan takaistuimeen. Yhdessä vaiheessa matkaa alkoi vauhti hyytymään, vaikka ajettiin alamäkeen. Tyttö nappasi minua tiukasti kiinni lonkkien kohdalta ja liikutti käsiään rytmisesti ylös ja alas hihkuen samalla : "Polje, polje, äiti! Hyvä! Jaksaa jaksaa!"