Viime sunnuntaina olimme vanhempieni luona viettämässä päivää. Tyttö leikki pihalla kun muut olimme omissa touhuissamme tahoillamme. Kohta tuli tyttöni sisälle ja valitteli, että jalassa on linnunkakkaa. Ajattelin, että mihinkähän se hienohelma on nyt muka astunut, mutta olihan sitä kakkaa! Tytön molemmat pohkeet olivat nilkasta polvitaipeisiin linnunkakassa. Joku lintu oli ilmeisesti kärsinyt tytön kohdalla suurta hätää ja päästänyt orgaaniset oheistuotteet tytön niskaan. Sitä kakkaa kun löytyi vielä pesun jälkeen tytön olkapäältäkin.

Linnunkakkaa löytyi myöhemmin myös uusilta puutarhatuoleilta, jotka olivat olleet katoksen alla. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin eri peräerä. Tämän täytyy olla jonkin sorttinen lintujen kosto. Luultavasti joku lintu on suivaantunut ja käynyt keräämässä jengin kasaan, jotta saivat aikaan kunnon ilmahyökkäyksen.

Linnut eivät ole ainoat siivekkäät, jotka ovat aiheuttaneet minulle harmia. Meidän parvekkeella nimittäin vierailee tiheään ampiainen/ampiaisia, vaikka asumme kolmannessa kerroksessa. Sinällään harmiton kaveri se on, sillä tämä amppari treffailee meidän parvekeharjaa. :) Ampiainen istahtaa harjanvarrelle ja alkaa raaputtamaan siitä itselleen puuta pesän rakennusta varten. Ampiainen näyttää olevan paikallaan, mutta siitä kuuluu sellainen raaps raaps raaps raaps raaps. Harjanvarressa on melkoiset naarmut. Tätä jos jatkuu koko kesän, niin meidän harjasta ei ole jäljellä kuin tynkä.

Keväthän on lisääntymisen kulta-aikaa, mutta mepäs ollaan saatu ääni- ja näköhavaintoja (huom: monikko!) ihmislajin lisääntymistarpeesta ja/tai hellyydenkipeydestä. Rakkauden ilosanoma kun kuuluu päivisin ulos ja öisin taas ei tarvitse kuin vilkaista ikkunasta ulos, niin näkyy kuinka tämä viriili pariskunta viettää kuumiä kesäöitä makuuhuoneessaan kaihtimet auki ja valot päällä.

Viime lauantaina kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kalastamassa. Parikymmentä minuuttia jaksoin onkia laiturinnokasta ja sain saaliikseni kymmenisen särkeä. Irrotin jokaisen varovasti koukusta ja päästin takaisin järveen. Tyttöä kiinnosti ensin vaan kiemurtelevat lierot, joita hän saalisteli purkista kämmenelleen luikertelemaan, mutta kun sain saalista niin lierot unohtuivat kun hän halusi tietää miltä kala tuntuu kädessä.  Aikaisempina kesinä tyttö on vähän aristellut kaloja, syystä johon minä tunnustan syyllisyyteni. Teko oli tahaton ja sen oli tarkoitus olla hauska. Mieheni oli nimittäin eräänä kesänä saanut saalikseen komean kokoisen hauen ja me kävimme tytön kanssa katsomassa tuota kalaa. Hengetön se kala oli, mutta minä nappasin haukea leuoista kiinni ja liikuttelin kalan suuta samalla kun sanoin möreällä äänellä: "Päi-vää!" Sitähän tyttö pelästyi niin kovasti ettei halunnut tulla kaloja käsivarren mittaa lähemmäksi. En minä edes osannut arvata, että hän sitä säikähtäisi. Tarkoitus oli saada aikaan naurua.  Noh, onneksi se meni nopeasti ohi ja nyt tyttö ei enää pelkää kaloja :)

Nyt kun on ollut näin hienot ilmat, niin on tullut vietettyä aikaa pihalla. Hiekkalaatikon reunalla istuessa olen tehnyt jotain muuta kuin hiekkakakkuja. Nimittäin tämän:

Malli: oma. Huivi on tehty salomoninsolmuista. Reunoissa on ketjusilmukkakaaria sekä nirkkoja.
Lanka : Kitten Mohair, jota meni vajaa yksi kerä.