Tässä on Joulutarinaa tytöllemme iltasaduksi. Tarinaa on kirjoittamassa kolme henkilöä minä, mieheni ja veljeni. Saas nähdä millaisen sopan saavat kolme kokkia aikaan.. Tarinaa koskee yksi ainoa sääntö: sen pitää olla lapselle iltasaduksi sopiva :)

~~~~~~~~~~~~

 

                       JOULUTARINA 1.12.2007

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

           

           

 

            Oli joulukuu ja  olin tapani mukaan jouluisella metsäretkelläni. Kun olin pieni, isoisälläni oli tapana kertoa tarinoita metsästä ja sen asukeista. Rakastin kuunnella hänen rauhallista ääntään ja eläväistä kerrontaa keijuista, maahisista, menninkäisistä ja eläimistä, mutta kaikkein eninten rakastin jouluisia tarinoita tontuista ja Joulupukista. Isoisän tarinoiden mukaan jokaisessa metsässä on kahva, joka johdattaa luukun kautta suureen ja ihmeelliseen maanalaiseen maailmaan. Monet olivat etsineet metsästä kahvaa kesät talvet, mutta turhaan. Tämän kahvan voi löytää milloin vain, mutta ainoastaan joulukuussa täydenkuun aikaan aukeavat portit maanalaiseen salaisuuksien maailmaan sille, joka omaa aitoa lapsenmieltä ja uskoa elämän ihmeisiin.

 

 Isoisäni oli kuollut jo useita vuosia sitten, mutta edelleen muistin nuo tarinat yhtä elävästi mielessäni kuin hän olisi kertonut ne eilen. Joka joulukuu minulla oli tapana samoilla syvälle läheiseen metsään muistelemaan noita tarinoita ja ihailemaan taianomaista talvimetsää täydenkuun aikaan.  Edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin ja aikuistuneena uskoin noihin tarinoihin, vaikkakin naurahdellen omalle lapsenomaiselle uskolleni.

 

            Kaikkialla metsässä oli rauhallisen kaunista: luonto oli saanut  ylleen kauniin, valkoisen  lumipuvun.  Oksilla kimalteli kuura ja ilmassa tuoksui pakkasillan kirpeys.  Myöhäisestä illasta huolimatta kuu ja lumihanget hohtivat hämärään metsään taianomaista valoa. Orava hypähti kuusen oksalta toiselle ja lähtiessään keinautti oksaa niin, että oksalta leijahti ilmaan kaunis, pöllähdys pakkaslunta.  Laskeutuva lumi putosi kimaltaen niin kauniisti, että pystyin kuulemaan samanlaisen helisevän äänen, joka syntyy kun taikapölyä heitetään ilmaan.

 

Seurasin hetken oravan menoa puusta toiseen ja siirsin katseeni taivaan tähtimaisemaan. Tähtien tuikkimisessa on aina ollut jotain rauhoittavaa, ikäänkuin tähdet ja taivas kertoisivat tarinaa ja vakuuttelisivat, että vaikka mitä tapahtuisi me ollaan silti täällä. . Talvi-illan viileys alkoi nipistelemään poskiani ja käärin kaulaliinaani tiukemmin ylleni. Jatkoin matkaani pitkin lumista polkua tutkien samalla taivaisia tähtikuvioita. Pakkaslumi narahteli vaimeasti askelteni alla.

 

Hetken päästä tunsin kuinka jalkani osui johonkin ja kaaduin hankeen vatsalleni. Hämmästyin suuresti, sillä eihän polulla ollut ennen ollut mitään kantoja tai kiviä joihin voisi kompastua ja tämän metsän tunsin sentään paremmin kuin omat taskuni, sillä olinhan kulkenut tässä metsässä isoisäni kanssa jo pikkulapsesta saakka. Katsahdettuani jalkaani huomasin, että jalkani oli takertunut tiukasti maasta kohonneeseen puunjuureen.  Koetin varovasti irrottaa jalkaani, mutta kenkä oli tarttunut lujasti kiinni. Varovasti otin jalkani pois kengästä ja nykäisin kenkää varovasti pari kertaa. Ei tapahtunut mitään. Otin kengästä kaksin käsin kiinni ja päätin nykäistä oikein voimalla. Samassa tunsin kuinka kenkä antoi periksi ja menetin tasapainoni lentäen selälleni. Kenkä ei kuitenkaan ollut ainoa mikä liikkui, sillä olisin voinut vaikka vannoa, että samalla hetkellä maasta kajasti pienen hetken verran lämpöistä,  loistavaa valoa.

 

Laitoin kengän nopeasti jalkaani ja päätin mennä tutkimaan tuota paikkaa vähän lähemmin. Maassa ei näkynyt mitään kummallista. Näin vain suuren käppyräisen puujuuren ja askelistani tallautuneen hangen. "Voiko tama olla totta? Onko tama edes mahdollista? Voiko maanalaisen maailman kahva todellakin olla olemassa?", mietin hämmästyneenä ja aavistuksen verran kauhinstuneena. Sydän hakkasi rinnassani enkä huomannut enää edes nilkkani revähdyksestä aiheutunutta kipua. Päätin kuitenkin rohkaistua ja tartuin kaksin käsin kiinni tuohon puunjuureen. Vedin syvään henkeä, puristin silmät kiinni ja vedin juuresta oikein kovaa…