Tässä on Joulutarinaa tytöllemme iltasaduksi. Tarinaa on kirjoittamassa kolme henkilöä minä, mieheni ja veljeni. Saas nähdä millaisen sopan saavat kolme kokkia aikaan.. Tarinaa koskee yksi ainoa sääntö: sen pitää olla lapselle iltasaduksi sopiva :)

~~~~~

JOULUTARINA 2.12.2007 Marko 
 

          ..mutta puunjuuri ei liikahtanutkaan. Samalla otteeni lipsahti juuresta ja pyllähdin takapuolelleni lumeen. Katsoin puunjuurta epäuskoisena ja ajattelin jo että ei se ollutkaan totta. Silloin puunjuuri liikahti taas ja kuului ihan selvästi samanlainen ääni kuin ovi lukitaan. 

          Päivä oli jo  painunut tunturien taakse ja metsässä alkoi olla pimeää, joten minun oli lähdettävä kotia kohti. Koko kotimatkan mietin vain puunjuurta ja sitä mitä olin nähnyt ja kuullut. Päätin heti seuraavana aamuna palata takaisin samaan paikkaan tutkimaan lisää asiaa, varustautuneena tietenkin lapiolla ja muillakin työkaluilla mitä vain keksisin ja jaksaisin kantaa.  Pohdin asiaa  tarkasti mielessäni. Viimein päästyäni kotiin  painuin heti pehkuihin, jotta olisin aikaisin aamulla valmiina kuin äidin pikku pioneeri aloittamaan jännittävän tutkimusmatkan tuon  oudon puunjuuren luokse. Ja juuri ennen nukahtamistani mieleeni tuli taas isoisäni kertomat tarinat tonttujen salaisesta maasta ja olin ihan varma että nyt olin löytänyt sen. Päivän toimista väsyneenä viimeinkin nukahdin. 

          Aamulla heräsin ennenkuin kukaan muu perheestä oli herännyt. Söin pikaisen aamiaisen, sillä olin intoa täynnä kuin ilmapallo. Äitini heräili juuri kun laitoin kaulaliinaa kaulaani ja huikkasin äidilleni lähteväni tutkimaan tonttujen salaista maanalaista maailmaa, jonka olin eilen löytänyt. Äitini naurahti vain ja sanoi: "Tulethan sitten ajoissa syömään, ettei ruoka jäähdy." 

Lähdin kävelemään kohti tuttua polkua, jota olin eilenkin kävellyt ja muistin että minun piti ottaa lapio ja muita työkaluja mukaani. Juoksin takaisin autotallille ja sieppasin lapion oven vierestä. Mietin vielä mitä muuta ottaisin mukaani, mutta koska en keksinytkään mitään muuta, niin tyydyin ottamaan vain lapion mukaan. 

Reippaasti hypähdellen lapiota perässä vetäen saavuin samaan paikkaan jossa olin eilen jäänyt kengästäni jumiin, mutta mitä ihmettä: juuri ei ollutkaan enää siinä samassa paikassa missä se oli eilen vielä ollut. Hieroin silmiäni ja katsoin uudestaan. Eiliset jälkeni olivat vielä tallella, sillä yön aikana ei ollut satanut lisää lunta, mutta totta se oli:  juuri olii poissa! 

Istahdin hankeen ihmettelemään asiaa ja samassa  huomasin pienet jäljet hangella. Ne eivät olleet minkään eläimen jäljet sen tiesin varmasti, sillä  isoisäni oli opettanutminut tunnistamaan kaikkien lähimetsän eläinten jäljet. Jäljet näyttivät aivan askeleilta, mutta ne olivat huomattavasti pienemmät kuin omat askeleeni. Päätin lähteä seuraamaan jälkiä ja ne näyttivät menevän kohti läheistä kukkulaa, jossa isoisä oli kertonut maahisten asuvan. Seurasin jälkiä kukkulan luokse kunnes ne yht'äkkiä katosivat. Kiertelin ja etsiskelin, mutta jälkiä ei löytynyt mistään. Sitten muistin lapioni jonka olin tietenkin unohtanut  edelliseen paikkaan, jossa juuri oli ollut. Riensin hakemaan lapion ja palasin  juosten  pää kolmantena jalkana takaisin paikkan, jossa olin nähnyt  jälkien loppuvan. Aloitin kaivamisen ja kaivoin ja kaivoin ja kaivoin ja viimein lapio osui johonkin….