Tässä on Joulutarinaa tytöllemme iltasaduksi. Tarinaa on kirjoittamassa kolme henkilöä minä, mieheni ja veljeni. Saas nähdä millaisen sopan saavat kolme kokkia aikaan.. Tarinaa koskee yksi ainoa sääntö: sen pitää olla lapselle iltasaduksi sopiva :)

~~~~~~~~~~~~

 

JOULUTARINA 3.12.2007 Sami

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

            .. kovaan, metalliseen esineeseen. Jatkoin kaivamista varovaisemmin ja pikkuhiljaa maan sisästä paljastui metallinen laatikko. Nostin multaisen laatikon maanpinnalle ja aloin puhdistamaan sen pintaa lumella. Mullan alta paljastui upeasti koristeltu, kullanvärinen pinta, joka kimalteli taianomaisesti aamuauringon valossa. Yritin avata laatikkoa, mutta sen pieni lukko pysyi visusti kiinni. Lapio ja laatikko kainalossani matkasin takaisin kotiin. Matkan varrella tutkin tarkasti polkua ja ympäröivää metsää kahvan löytymisen toivossa, mutta yksikään löytämistäni juurista ei hievahtanutkaan.

 

            Kotiin päästyäni näytin laatikkoa vanhemmilleni. Isäni tutki hetken laatikkoa ja sanoi ettei sitä voinut saada millään muulla auki, kuin siihen kuuluvalla avaimella ja mikään tavallinen avain ei siihen sopisi. Äitini meni etsimään kaapista jotain ja ojensi minulle vahvaan, mutta ohueen kultaketjuun pujotetun, pienen ja hyvin erikoisen näköisen avaimen, jonka isoisäni oli jättänyt minulle perinnöksi. Hän ei ollut uskaltanut antaa minulle sitä aiemmin, koska pelkäsi minun hukkaavan sen ja isoisäni oli sanonut, ettei avain saisi koskaan kadota, koska se olisi avain joulunajan suuriin salaisuuksiin.

 

Kokeilin avainta lukkoon ja se sopi siihen. Käänsin varovasti avaimesta ja laatikko avautui narahtamalla. Laatikon sisältä paljastui paksu, kultaisin kiemuroin koristeltu ruskea nahkakantinen kirja. Nostin kirjan varovasti pöydälle ja tutkin tarkemmin sen kuvioita. Kuin taikaiskusta, kuviot alkoivat elämään ja pian kultaisista nauhoista muodostui teksti: "Salat kirjan tämän, sallitkoon ymmärtävän, jos lapsenmieltä aidosti kantaa, ja jouluniloa vilpittömästi antaa".

 

Avasin varovasti kirjan ja sisältä paljastui kummallista kirjoitusta, josta ei ensiksi saanut selvää. Hetken kuluttua kirjoitus muuttui ja kirja alkoi kertomaan ikivanhaa tarinaa. Vanhempani ihmettelivät, koska eivät itse nähneet sivuilla mitään muuta, kuin epämääräisiä merkkejä eivätkä he ymmärtäneet sanaakaan, kun yritin lukea heille, mitä kirjassa luki. Kirjan sisältö oli taialla suojattu aikuisten mieleltä.

 

Tarina alkoi ajoista, jolloin ihmisiä ei vielä ollut olemassa ja maata asuttivat vain keijut, menninkäiset, maahiset ja mitä erilaisemmat metsäneläimet. Keijut olivat pienenpientä väkeä, jotka asustivat korkealla puissa ja kävivät vain harvoin maanpinnalla. Menninkäiset olivat hieman isompia ja tukevia lyhytjalkaisia otuksia, jotka asustelivat kivien ja kantojen koloissa. Maahiset olivat menninkäisien pituisia, mutta luisevia ja asuivat maanalaisissa luolissa.

 

Tarina kertoi miten he elivät aina aikojen alusta enimmäkseen omissa oloissaan eläinten keskellä sulassa sovussa, mutta ihmisten ilmaannuttua keijujen ja menninkäisten oli siirryttävä maan alle piiloon. Koska he olivat niin erilaisia eivätkä suvainneet toistensa seuraa, joutuivat keijut ja menninkäiset rakentamaan omat maanalaiset kaupunkinsa. Kaupungit kasvoivat pian suuriksi ja keijujen, menninkäisten ja maahisten kaupungeista syntyi oma suuri maanalainen maailma.

 

Jokaisesta maanalaisen maailman kaupungista oli useampia käytäviä maanpinnalle, mutta käytävien sisäänkäynnit oli piillotettu vahvalla taialla ihmisiltä. Taiassa oli kuitenkin heikkous, jonka isoisäni oli minulle jo kertonut. Vain joulukuussa saattoi ihminenkin murtaa taian ja löytää sisäänkäynnin jos etsijällä oli aitoa lapsenmieltä ja usko elämän ihmeisiin. Sisäänkäyntiin voi törmätä sattumalla vain hyvin, hyvin harvoin, mutta kirjassa oli ohje, miten auki olevan sisäänkäynnin pystyi etsimään pienellä viekkaudella. Siihen tarvittaisiin houkuttimeksi etsijän itsensä valmistama tuore piparkakku, jonka tuoksua ei yksikään keiju, menninkäinen tai maahinen voinut vastustaa.

 

Jo samana iltana valmistimme äidin kanssa piparkakkutaikinan ja seuraavana aamuna leipoisimme joulun ensimmäiset piparkakut. Koko illan mietin, mitä luukun takaa löytyisi ja sitten nukahdin.