Tässä on Joulutarinaa tytöllemme iltasaduksi. Tarinaa on kirjoittamassa kolme henkilöä minä, mieheni ja veljeni. Saas nähdä millaisen sopan saavat kolme kokkia aikaan.. Tarinaa koskee yksi ainoa sääntö: sen pitää olla lapselle iltasaduksi sopiva :)

~~~~~~~~~~~~

 

 

Heräsin aamulla verhojen välistä pilkottavaan kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Pomppasin ylös, hieraisin silmiäni ja kiiruhdin keittiöön, jossa minua odotti jo valmiiksi tehty aamupala. Samalla kun söin aamupalaa, otti äiti eilen valmistetun piparkakkutaikinan esille kylmästä ja levitti sen valmiiksi pöydälle. Aamupalan jälkeen teimme yhdessä ison kasan eri muotoisia ja –kokoisia pipareita. Kun taikinaa oli enää yhden pellillisen verran, päätin leipoa siitä oikein isoja ja tähdenmuotoisia houkutuspiparkakkuja. Niiden valmistumista odotellessa pakkasin tutkimusretkeä varten reppuun metsästä löytämäni vanhan kirjan oppaaksi, lämmintä vaatetta, taskulampun ja muita retkitarvikkeita. Ennen lähtöä, söin vielä muutaman uunituoreen piparin maidon kanssa ja pakkasin kaikki leipomani houkutuspiparit reppuun. Lähtiessäni huikkasin vielä äidille ja isälle, että nyt lähden jälleen etsimään maanalaista ihmemaailmaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Öinen lumipyry oli peittänyt metsästä kaikki jäljet ja vanha polkukin erottui vain, kun oikein tarkasti katsoi. Polulle kertyneet kinokset olivat niin korkeita, että kävely oli hidasta tarpomista. Tarpoessani kohti paikkaa, jossa ensimmäisen kerran kompastuin juurenmuotoiseen kahvaan, katselin ympärilleni ja yritin löytää edellisenä päivänä näkemiäni pieniä jalanjälkiä. Hanki oli kuitenkin täysin koskematon. Edes metsäneläimien jälkiä ei näkynyt missään. Hanki oli tyystin koskematon.

 

Saavuttuani juuren kohdalle, huomasin lähistöllä matalan kannon, jonka päälle laitoin lautasella olevan, vielä lämpimän, vastaleivotun piparkakun ja menin läheiseen tiheään kuusipusikkoon piiloon. Vanhassa löytämässäni kirjassa luki, että aina, kun joku maanalaisen maailman olento haluaa maanpinnalle, pitää hänen kulkea luukun kautta ja niin kauan kun olento on maanpinnalla, on myös luukku olemassa ja luukun kahva löydettävissä. Minun piti siis houkutella vastustamattoman piparin avulla jokin maanalaisen maailman olento maan pinnalle ja livahtaa luukusta sisään ennenkuin olento ehtisi palata maailmaansa.

 

Ei mennyt kauaa, kun lähistöltä kuului vaimeaa lumen narsketta ja tuhinaa. Näkyviin tuli varovaisesti hangessa liikkuva pieni hahmo, joka katseli epäilevänä ympärilleen ja nuuhki ilmaa. Pian hahmo löysi kannon luokse, kurotti kätensä sen päälle, nappasi lautaselta piparin, tutki sitä hetken ja alkoi mutustelemaan kaikessa rauhassa. Katsoin puskasta varovasti, mistä hahmo oli tullut ja lähdin seuraamaan sen jälkiä. Minun piti liikkua mahdollisimman hiljaa, jottei hahmo säikähtäisi ja livahtaisi omaan maailmaansa ennnen minua ja sulkisi luukkua mennessään.

 

Seurasin varovasti pieniä jälkiä, kunnes saavuin ison, vanhan kuusen luokse, jonka juurelle jäljet näyttivät häviävän. Huomasin matalalla olevan oksantyngän ja koitin liikuttaa sitä varovasti. Ensin tuntui, kuin oksantynkä katkeaisi, mutta yhtäkkiä se liikahtikin hieman ja kuusen juuresta raottui luukku. Luukun raosta näkyi valonhäivähdys. Väänsin oksantynkää vielä lujemmin ja viimein luukku avautui kokonaan. Luukusta paljastui maan alle katoava valaistu käytävä, jossa mahtuisin konttaamaan.

 

Vilkaisin vielä taakseni ja sukelsin käytävään. Käytävän seinät tuntuivat hohtavan lämmintä, miellyttävää valoa, joka sai tunnelin tuntumaan turvalliselta. Kun olin päässyt luukun ohi, sulkeutui se vaimeasti narahtaen. Lähdin ryömimään käytävää eteenpäin ja ilma alkoi tuntumaan sitä lämpimämmältä, mitä pidemmälle menin. Pian ulkona ollut vilu oli jo tiessään. Käytävä jatkui jatkumistaan. Polveni alkoivat jo olemaan kipeät ryömimisestä, kun viimein käytävä alkoi levenemään hieman ja olin näkevinäni kirkkaamman valonkajastuksen käytävän päässä. Kun viimein pääsin käytävän päähän ja nousin seisomaan, jouduin hieraisemaan silmiäni kunnolla, sillä eteeni avautuva näky oli jotain aivan ihmeellistä..