Kartassa näkyi selvästi liukumäen pää, josta olin hetki sitten tupsahtanut, valaistut käytävät, joita pitkin olin kävellyt sekä holvi monine erimuotoisine ovineen. Käytävä jossa olin, näytti jatkuvan mutkitellen eteenpäin ja seuraavassa syvennyksessä näkyi pienen pieni avainten kuva. Ajattelin avaimien olevan tarpeen ovien kanssa ja lähdin kävelemään käytävää eteenpäin kohti syvennystä ja tarkkailin samalla kirjaa. Sitämukaa kun liikuin käytävässä, liikkui kartalla oleva minun näköinen pienoishahmo ja kävelemäni reitti piirtyi käytäviin kirkkaana viivana. Kirkkaan viivan ansiosta näkisin, missä kaikkialla olin jo kulkenut, jotten kulkisi vahingossa samoja reittejä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hetken kuljettuani saavuin pian syvennyksen luokse ja näin sen seinällä naulassa riippuvan avainnipun. Otin nipun käteeni ja siinä oli kuusi erilaista avainta. Kaksi avaimista oli isoja, vanhoja ja ruosteisia, toiset kaksi näyttivät hopeisilta ja paljon uudemmilta, yksi avaimista oli hyvin pieni, vihreä ja siinä oli koivunlehden muotoinen pää ja viimeinen oli kullasta tehty, hienosti koristeltu ja monimutkaisen näköinen avain. Otin avainnipun mukaani ja palasin takaisin ovien luokse holviin.

 

Holvissa oli kolme ovea. Yksi oli massiivisesta puusta tehty neliskanttinen matala ovi, jossa oli vahvat rautaiset saranat ja ruosteinen lukko, toinen oli kevyemmän näköinen pyöreä ovi, jossa oli uudempi lukko sekä kolmas ovi, joka oli maalattu punaiseksi ja siinä ei ollut lukkoa tai ovenkahvaa lainkaan. Yritin ensin avata punaista ovea, mutta se tuntui olevan tiukasti lukossa eikä hievahtanutkaan vaikka kuinka koitin. Koska massiivinen ovi ruosteisine lukkoineen näytti pelottavalta, jätin sen kokeilematta ja yritin avata jäljelle jäänyttä pyöreää ovea. Kokeilin avainnipusta lukkoon sopivannäköistä avainta ja ovi aukeni.

 

Oven takaa löytyi uusi käytävä, mutta sitä ei näkynytkään kartassa. Astuin epäröiden käytävään ja samalla koko karttasivu himmeni hieman ja minun kuvani hävisi. Säikähdin ensin, mutta sitten huomasin pienen loisteen seuraavalla aukeamalla. Käänsin sivua ja sinne oli ilmestynyt uusi kartta, jonka ylänurkassa loisti kirkkaana ovi, josta olin kävellyt, sekä sen vieressä näkyi taas tuttu oma hahmoni. Kartan mukaan tunneli jatkui vain kivenheiton verran ja sen jälkeen tulisi koko aukeaman kokoinen suurensuuri tila.

 

Kävelin varovaisesti kohti tunnelin loppua, sillä kartta ei vielä näyttänyt mitä suurensuuressa tilassa olisi. Mitä lähemmäksi pääsin tunnelin loppua, sitä raikkaammaksi tunnelin ilma kävi. Viimeisessä tunnelinmutkassa kurkkasin varovasti mitä mutkan takana olisi ja hämmästyin niin, että voisin vannoa hihkaiseeni. Edessäni avautui valkoinen, mäkinen maasto, jossa oli paljon pieniä mäennyppylöitä ja jokaisella mäennyppylällä oli useita pieniä mökkejä. Mökkien välillä ja mäennyppylöiden alla kulki pieniä polkuja, joita pitkin liikkui hahmoja. Lähes jokaisessa mökissä oli valot ja piipuista nousi pieni savunkiehkura. Mökit, mökkien pihoilla olevat pienet puut ja mökkien välillä olevat polut oli koristeltu valoin. Ihmettelin miten ihmeessä maan alla voisikin olla näin suuri kylä. Kurkkasin vielä karttaa ja nyt siihen oli ilmestynyt jokainen pieni mökki sekä polku. Kartassa näkyi myös lisäksi kaikki olennot, jotka kulkivat pitkin polkuja.

 

Koska kylä vaikutti ystävälliseltä, laitoin kirjan varovasti reppuun ja lähdin kävelemään polkua pitkin kohti kylää. Vaikka kylä oli rakennettu maanalaiseen onkaloon eikä sinne päässyt loistamaan auringon tai kuun valo, oli onkalon katto kuitenkin kuin tähtitaivas ja polkuja reunustavat valot valaisivat himmeästi koko tienoon. Jalkojen alla narskuva valkoinen maa oli kuin lunta, mutta kun liukastuin ja tuuskahdin naamalleni, ei maa tuntunut lainkaan kylmältä. Se oli kuin lunta, mutta lämmintä. Se maistuikin samalle ja suli suussa, mutta kylmän tunne vain puuttui. Polun vieressä olevat kinokset olivat niin korkeita, että ylettivät melkein vyötärölleni.

 

Käveltyäni kylän laidalle, huomasin ensimmäiseen mökkiin johtavan polun risteyksessä kyltin, jossa luki ”Toimisto”. Polun päässä olevassa mökissä oli valot päällä ja ikkunoissa näkyi liikettä. Mökin pihassa oli kauniisti koristeltu ja valaistu kuusi, jonka latvassa komeili kirkas tähti. Piha ja mökki näytti hyvin hoidetuilta sekä houkuttelevalta, joten lähestyin ovea ja kolkutin varovasti..