Kolkutettuani ovea, talon sisältä kuulunut hälinä hälveni ja kuulin sisältä lähestyvät askeleet. Jännitin niin hirveästi, että meinasin jo juosta karkuun, kun mökin ovi aukeni ja paljasti hahmon. Ovensuuhun ilmestynyt nuori menninkäinen näytti suurine silmine vielä enemmän hämmästyneemmältä kuin minä. Pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen tervehdin varovasti ja menninkäinen vastasi vinkaisemalla ja pinkaisemalla äkkiä takaisin sisälle, mutta unohtaen kiireessään oven auki.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Menin varovasti ovesta sisään ja kurkkasin ensimmäiseen huoneeseen. Ensin huomasin vain huonekaluja sekä neljä työpöytää, mutta sitten huomasin työpöytien takana piilossa olevat menninkäiset. Astuin sisään huoneeseen ja kerroin etten halunnut pahaa vaan olin vain etsimässä tonttujen omaa maailmaa. Yksi kerrallaan menninkäiset nousivat varovasti pöytiensä takaa ja yksi heistä oli minua ovella säikähtänyt nuori menninkäinen. Hän pyysi jännityksestä änkyttäen anteeksi käytöstään ja selitti ettei ollut koskaan ennen nähnyt minunlaistani olentoa.

 

Vanhin menninkäisistä tunnisti minun olevan maanpäältä tuleva ihmislapsi ja kummasteli, miten olin eksynyt heidän maailmaansa sillä maailma oli suojattu taialla ihmisiltä. Kerroin heille miten isoisäni oli kertonut tarinoita, miten olin löytänyt ensimmäisen luukun kompastumalla juureen, miten olin seurannut pieniä jälkiä maahisten kukkuloille, miten olin löytänyt vanhan kirjan ja miten olin kirjan avulla päässyt maanalaiseen maailmaan ja viimein ilmestynyt kylään. Vanhin menninkäinen muistelikin, miten vastaavaa oli tapahtunut lähes sata vuotta sitten. Silloin joulun alla tarkkailukierroksella maanpäällä olleet maahiset olivat löytäneet metsästä kylmissään olleen eksyneen pojan ja tuoneet sen maanalaiseen maailmaan. Ensin maahisille oltiin vihaisia, mutta pian kävi ilmi, ettei poika olisi selvinnyt ilman maahisten apua ja niin poika hoidettiin yhteisymmärryksessä terveeksi. Ennen kotiin palauttamista pojalle oltiin esitelty maailmaa ja vannotettu ettei hän saisi koskaan kertoa maailmasta kenellekään.

 

Koska pojalle maailma oli jo tuttu, niin hänelle kerrottiin maahisten ihmismaailmaan kätkemästä kirjasta, jonka avulla saattoi päästä takaisin maanalaiseen maailmaan, jos sinne jotain asiaa tulisi. Kirja oli kätketty löytymiseltä useilla taioilla, jotka olin huomaamattani osannut murtaa ja kirjan lukemiseenkin vaadittaisiin hyvin vahvaa taitoa ja hyvää tarkoitusta. Jos mielessä olisi pienikin paha ajatus, ei kirjaa voisi käyttää tai edes löytää.

 

Muistelinkin, miten isoisä oli kertonut kuinka oli nuorena mennyt liian syvälle metsään ja tuisku oli peittänyt jäljet. Hän oli ollut eksyksissä melkein koko iltapäivän ja viimein illalla hän oli vanhempien helpotuksena ilmestynyt takaisin kotiin terveenä. Koska hän ei saanut kertoa mitään tapahtuneesta, kertoi isoisä eksyneensä metsään ja metsäneläinten pelastaneen ja pitäneen hänet lämpimänä. Tietenkään aikuiset eivät olleet uskoneet koko juttua vaan epäilivät isoisän olleen salaa tapaamassa tyttöä, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa eli isoäitini.

 

Vaikka isoisä oli viettänyt monen monta päivää maanalaisessa maailmassa ei aika ollut kulunut lainkaan ihmisten maailmassa. Kun ihmisten maailmasta siirtyy maanalaiseen maailmaan, pysähtyy ajankulu kokonaan.

 

Vaikka tuntui, että olin seikkaillut jo melkein koko päivän maanalaisessa maailmassa, olisi maan päällä edelleen aamupäivä, eikä vanhempani olisi huolissaan, sillä heistä minä olin vasta hetki sitten lähtenyt matkaan.

 

Maanalaisessa maailmassa päivä oli jo kääntynyt illaksi ja menninkäiset tarjosivat minulle yöpaikan. Nuori menninkäinen lupautui minulle oppaaksi ja hyvin nukutun yön jälkeen hän lähtisi esittelemään minulle kylää ja muita maanalaisen maailman paikkoja.