Meidän lattialankkujen alla oli kasapäin hiiriä. Mulle annettiin tehtävä kerätä ne jotenkin kokoon ja yrittää pitää hiiret yhdessä kasassa etteivät ne vaan lähde leviämään sinne tänne. Sain ne kaikki jotenkin kattilaan ja pistin sinisen taikinakulhon ylösalaisin siihen kanneksi. Tunsin miten hiiret rapistelivat ja pyrkivät paniikissa loukustaan ulos. Hiiret alkoivat kirkumaan kovaan ääneen ja yksi hiiristä pääsi ulos jostakin raosta. Yritin ottaa sitä toisella kädellä kiinni, mutta otteeni taikinakulhosta herpaantui ja hiirilauma hyökkäsi aaltona kattilasta ulos. Hiirien kirkuminen vain yltyi ja yltyi ja yltyi ja yltyi.. tuntui että tärykalvot hajoaa.

Hiiret juoksivat ylitseni. Joka puolella tunsin karvaisia vartaloita, teräviä pikku kynsiä, piiskamaisia häntien sivalluksia.. Kaaduin selälleni. Vieläkin tunnen ja kuulen korvissani sen rutisevan äänen miten hiiret murskautuvat alleni. Oma kirkuminen sekottui hiirien kirkumiseen.

Heräsin tänä aamulla tuosta unestani. Avoimesta ikkunasta kuulin kuinka linnut (pääskyset?) lentelivät ikkunan takana ja kirkuivat. Lintujen äänet olivat sekoittuneet uniini.

Jostain kumman syystä pääskysten laulu ei tänään kuullosta korvissani kauniilta.