Lankaa kun oli ja uusien verhojen malli mietittynä niin ajattelin sitten automatkalla aloitella verhojen virkkaamista. Olisi kannattanut miettiä toiseenkin kertaan. Aloitin ensin virkkaamaan isommalla koukulla. Työn aloittaminen tuotti tuskaa, sillä 108 aloitussilmukan laskeminen pomppivassa autossa tuotti hieman hankaluuksia. Muutama rivi sujuikin sitten aloituksen onnistuttua vauhdikkaasti. Katselin työn tulosta ja päätin kokeilla myös pienemmällä koukulla josko saisin ruutuvirkkaukseen sievemmät ruudut. Otin uuden kerän lankaa ja aloitin jälleen silmukoiden laskemisen. Taistelun jälkeen sain jälleen virkattua muutaman rivin. Pienen vertailun jälkeen päädyin virkkaamaan verhot pienemmällä koukulla. Työ eteni vauhdikkaasti siihen asti kunnes huomasin että verho vetää kummallisesti kieroon. Yritin nykiä sitä suoraan ja tutkin että mikä ihme sitä oikein vetää vänkyrälle kunnes tajusin että työ jota olin jatkanut oli väärä. Olinkin vahingossa purkanut pienellä koukulla aloittamani työn ja jatkoin pienellä koukulla sitä verhoa, jonka olin alunperin aloittanut tekemään suuremmalla koukulla. Korvistani alkoi savu nousta ja autossa haisi palaneen käry. Siinä vaiheessa otin langasta kiinni ja purin kaikki alkutekijöihinsä. Tänään aloitan uudelleen. Miten ihmeessä nämä aloitukset voikin olla näin hankalia? Ja minä kun luulin saavani matkalla ainakin parikymmentä riviä valmiiksi. Hah. Aina tämä on tällaista taistelua alussa, mutta kun työn saa kunnolla alkuun, niin sitten se sujuu jo kuin itsestään.