Olen palannut kesälaitumilta. Loma on ohitse ja paluu arkeen on sujunut loistavasti. Jopa niinkin loistavasti että olen tänään tämän helteen keskellä imuroinut, pyyhkinyt pölyt sekä pessyt useamman koneellisen pyykkiä sen verran mitä nyt olen ehtinyt oman, armaan kodin suutelemiselta. Rakas sänky, rakas tuuletin, rakas vaatekaappi, rakas pesukone, rakas sohva, rakas kahvinkeitin, rakas, rakas... pusipusi..

Tajusin tuossa, että kyllähän tämä kolme viikkoa oli minullekin ihan ehtaa lomaa. Tunteehan sen jo nahoissaankin. Vaikka suurimman osan päivistä ahmaisi tytön vahtiminen sekä kaikenlainen hoitaminen, niin eipä minun tarvinnut tehdä nimeksikään kotitöitä tuon kolmen viikon aikana. Muutamana iltana paistoin lettuja ja tein jotain pieniä askareita, mutta poissa oli jokapäiväinen aherrus saadakseni kodin näyttämään edes joltain muulta kuin lelujen kaatopaikalta tai koirankarva/pölypalleroiden kokoontumispaikalta.  Käsitöille ei vaan ollut yhtään sen enempää aikaa kuin normaalistikaan vaikka käteni neuloivat varmaan unissanikin.

Verhot ei ole edistyneet juuri ollenkaan sitten viime kertoman. Nyt yritän saada tuon kietaisujakun valmiiksi sunnuntaisia rippijuhlia varten. Tosin välillä tulee vaivuttua epätoivon suohon. Milloin on työssä yksi silmukka liian vähän ja milloin kuusi silmukkaa liikaa. Kun saan kaksi riviä neulottua joudun purkamaan neljä kun huomaan että jostain kohtaa puuttuu langankierto tai koska olen telkkaria katsoessani neulonut mallikertaa väärin. Kai se on jo uskottava että tuon työn kanssa ei pysty katsomaan samalla telkkaria. Työ sujuisi huomattavasti nopeammin ellei tarvitsisi niin usein olla purkamassa.

Olen jo tässä alkanut miettimään, että mitähän sitä valmistaisi ihmisille joululahjaksi. Jospa tänä jouluna yrittäisi tehdä mahdollisimman paljon itse. Tosin niiden joululahjojen tekeminen olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten, sillä elokuussa minun pitäisi palata takaisin koulun penkille ja sitä kautta työharjoitteluun ja suorittamaan opinnäytetyötä. Tai jospa sitä säästelisi armeliaasti itseään tänä jouluna ja ostaisi valmiit lahjat, etten olisi jouluna aivan rikki kaiken sen kiireen jälkeen. Että iso pyörä alkaa taas pyörimään. Tytölle pitäisi varmaan alkaa jo hakemaan hoitopaikkaa. Saas nähdä mitä siitä tulee. Positiivista oli kuitenkin se että eilen tyttö oli viihtynyt hienosti isänsä kanssa sillä aikaa kun minä juoksin kaupungilla hoitamassa virallisia asioita ja vähän kiertelemässä alennusmyyntejä.

Että lomalta palasin lomps.