Olen
palannut kesälaitumilta. Loma on ohitse ja paluu arkeen on sujunut
loistavasti. Jopa niinkin loistavasti että olen tänään tämän helteen
keskellä imuroinut, pyyhkinyt pölyt sekä pessyt useamman koneellisen
pyykkiä sen verran mitä nyt olen ehtinyt oman, armaan kodin
suutelemiselta. Rakas sänky, rakas tuuletin, rakas vaatekaappi, rakas
pesukone, rakas sohva, rakas kahvinkeitin, rakas, rakas... pusipusi..
Tajusin tuossa, että kyllähän tämä kolme viikkoa oli minullekin ihan
ehtaa lomaa. Tunteehan sen jo nahoissaankin. Vaikka suurimman osan
päivistä ahmaisi tytön vahtiminen sekä kaikenlainen hoitaminen, niin
eipä minun tarvinnut tehdä nimeksikään kotitöitä tuon kolmen viikon
aikana. Muutamana iltana paistoin lettuja ja tein jotain pieniä
askareita, mutta poissa oli jokapäiväinen aherrus saadakseni kodin
näyttämään edes joltain muulta kuin lelujen kaatopaikalta tai
koirankarva/pölypalleroiden kokoontumispaikalta. Käsitöille ei
vaan ollut yhtään sen enempää aikaa kuin normaalistikaan vaikka käteni
neuloivat varmaan unissanikin.
Verhot ei ole edistyneet
juuri ollenkaan sitten viime kertoman. Nyt yritän saada tuon
kietaisujakun valmiiksi sunnuntaisia rippijuhlia varten. Tosin välillä
tulee vaivuttua epätoivon suohon. Milloin on työssä yksi silmukka liian
vähän ja milloin kuusi silmukkaa liikaa. Kun saan kaksi riviä neulottua
joudun purkamaan neljä kun huomaan että jostain kohtaa puuttuu
langankierto tai koska olen telkkaria katsoessani neulonut mallikertaa
väärin. Kai se on jo uskottava että tuon työn kanssa ei pysty katsomaan
samalla telkkaria. Työ sujuisi huomattavasti nopeammin ellei tarvitsisi
niin usein olla purkamassa.
Olen jo tässä alkanut
miettimään, että mitähän sitä valmistaisi ihmisille joululahjaksi.
Jospa tänä jouluna yrittäisi tehdä mahdollisimman paljon itse. Tosin
niiden joululahjojen tekeminen olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten,
sillä elokuussa minun pitäisi palata takaisin koulun penkille ja sitä
kautta työharjoitteluun ja suorittamaan opinnäytetyötä. Tai jospa sitä
säästelisi armeliaasti itseään tänä jouluna ja ostaisi valmiit lahjat,
etten olisi jouluna aivan rikki kaiken sen kiireen jälkeen. Että iso
pyörä alkaa taas pyörimään. Tytölle pitäisi varmaan alkaa jo hakemaan
hoitopaikkaa. Saas nähdä mitä siitä tulee. Positiivista oli kuitenkin
se että eilen tyttö oli viihtynyt hienosti isänsä kanssa sillä aikaa
kun minä juoksin kaupungilla hoitamassa virallisia asioita ja vähän
kiertelemässä alennusmyyntejä.
Että lomalta palasin lomps.
tiistai, 12. heinäkuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.