Tyttöni 3 v. satuilee:

"Pupusta, joka syö porkkanaa hampaita. Pupulla ei ollut tuolia. Sykyssä oli tuoli, jossa oli toinen karhu, joka tuli oppimaan ja kaikki oli kavereita.

Ja seuraavana päivänä oli syksy ja sit Nalle Puh tuli esiin ja Tiikeri oli Ruu Puhin talossa ja sit tapahtu tuli elävänä päivänä joulukuusi esiintyy ja sit tuli joulupukki tuli.

Nyt seuraavana päivänä alko tulla. Ne leikki legoilla, mut ei jaksanu legoilla leikkii.

Ja seuraavana päivänä oppi tulla esiintyy tulla tonttuja. Ja seuraavana päivänä oli jo joulukuus päättyny silti oli joulukuus.  Ja pupuja tuli jo esiintymään sillon oli jo tullu joulukuus.

Seuraavana päivänä tuli kaikki mennessä. Ja sit sivulla oli pieni elävä pikku Ruu ja äiti ja siellä iskä oli. Ja sit tänä päivänä mää olin leikkimässä N:n ja J:n luona yhtenä päivänä.

Porkkanat oli niin hyviä, kaikki oli samassa iltana pääsiäinen. Sit tuli esiintymään kaikki joulukuus pääsiäiset. Sit kaikki tuli esiintymään. Kaikki pikku ruut kaikki oli esiintymässä. Ja sit tuli samassa iltana joulukuus Kanille tervehtimässä.

Ja sit ei tätä tarinaa enää. Se loppu jo."

Ööö..no joo. Ehkä vähän liian "David Lynch pilvessä" -tyylistä minun makuuni, mutta onhan tässä tytöllä aikaa kehittää kirjoitustaitojaan ;) Paremmin tuntui pysyvän kädessä neula ja lankaa, joten suosittelisin tässä vaiheessa suuntautumaan joko ompelijan tai kirurgin ammattiin.