Tälle sivulle listaan lukemiani kirjoja. Kerron mikä kirja teki lähtemättömän vaikutuksen hyvässä tai pahassa.  Kirjat eivät ole missään aakkosellisessa, paremmuus- tai lukemisjärjestyksessä.

Spungen, Deborah: Nancy
Tämä kirja taitaa olla ainoa, jonka olen jaksanut lukea läpi useaan kertaan kyllästymättä. Jokaisella lukemiskerralla saan siitä irti enemmän. Nuorena Nancyn kohtalo vaikutti syvästi, mutta nyt pienen tytön äitinä pystyn eläytymään niihin äidin ristiriitaisiin tunteisiin, joita hän Nancyn elinaikana koki.

Leppänen, Keijo: Isyystesti
Todella elämänmakuinen teos, jonka isä on kirjoittanut  tunteistaan ja kokemuksistaan pieni pilke silmäkulmassa. Humoristista kerrontaa ja hienoja arkipäivän oivalluksia. Kirja koostuu pienistä minä-muodossa kirjoitetuista kertomuksista, joille ei voi olla välillä nauramatta ääneen. Kirjaa lukiessa tulee mieleen, että pääsinköhän vähän kurkistamaan sille isyyden paremmalle puolelle? ;)

Furman, Ben: Perhosia vatsassa
Mielenkiintoinen kirja erilaisista fobioista, peloista,neurooseista sekä muistakin erilaisista ahdistusongelmista. Näiden ahdistusongelmista kertomisen lisäksi Furman antaa vinkkejä kuinka tällaista ahdistuksista voidaan päästä irti tai miten niitä voidaan hoitaa. Kirjassa on kerrottu esimerkki tapauksia, joiden avulla valaistaan mitä näillä ahdistusongelmilla tarkoitetaan ja miten eri tavoilla niitä voidaan kokea. Kirjaa ei ole kirjoitettu ainoastaan näistä ongelmista kärsiville vaan teoksessa on huomioitu myös näiden henkilöiden omaiset.  Tätä kirjaa on välillä hyvä lueskella vaikka ei ahdistaisikaan, mutta se tulee kaivettua esiin myös silloin kun ahdistuskohtaukset ovat pahimmillaan.

Härkönen, Anna-Leena: Terveisiä pallomerestä
Kirja koostuu Härkösen kirjoituksista, jotka ovat ilmestyneet Image -lehdessä vuosina 2000-2003. Loistava kirja! Ihanan purevia ja sarkastisia kirjoituksia niistäkin arkipäiväisistä tapahtumista, joita ei tule itse edes ajatelleeksi! Joissakin kirjoituksissa Härkönen käy aiheensa kimppuun kuin nälkäinen hai uimarannalla. Kirjassa oli myös muutama kirjoitus, jotka eivät säväyttäneet suuntaan tai toiseen, mutta se olikin hyvä antaa lukijan välillä vähän levähtää "tunnekuohuistaan". Juuri näin kirja on parhaimmillaan. Silloin tulee hyvä tunne kirjasta, kun vielä parin tunnin päästäkin  huomaa ajattelevansa kirjoitusta ja pohtii meneekö se asia todellakin noin.

J.D.Salinger: Sieppari ruispellossa
Jos käyttäisin otsikoita, niin tämä teos kuuluisi otsikon "Jäi kesken ja saa jäädäkin" alle. Pariin otteeseen olen yrittänyt kirjaa lukea, mutta yhtä laihoin tuloksin. Ensimmäisellä kerralla olin matkalla junalla Tampereelle ja minulla oli klassikkoteoksen "nälkä". Nappasin tämän teoksen käteeni. Luin ensimmäiset viisi sivua ja sen jälkeen se pyöri epämääräisissä paikoissa nuhraantumassa, kunnes kolme vuotta sitten nostin sen kirjahyllyyn. Viime kesänä otin jälleen tämän kärsineen ja nukkavierun kirjan käteeni. Yritin kaikottaa mielestäni edellisen epäonnistuneen kerran. Viikko siinä kirjaa lukiessa vierähti ja saldona 30 sivua. Teksti on puuduttavaa ja kuivaa. Tarina ei tunnu etenevän mihinkään eikä mikään roolihahmo kosketa. Asiaa ei auta edes se, että myös tämä kirja on kirjoitettu minä-muodossa, mikä yleensä parantaa kirjan luettavuutta satakertaisesti. Kirja sytyttää hyvin ainoastaan kesämökin saunan, ei minua.