Tyttö: "Äiti, sano puulo."

Minä: "Puulo."

Tyttö: "Ei ku, puulo!"

Minä:"Ai", sanon nolona. "Puuro"

Tyttö: "No niin." Ja tähän päälle kuului syvä no-tulihan-se-sieltä huokaisu.

Tehtiin tytön kanssa lasagnea ja laitoin uunivuokaan ensin kastiketta, sitten tyttö laittoi lasagnelevyjä ja minä laitoin päälle taas kuumaa kastiketta. Tyttö katseli levyjen peittymistä tarkkaavaisena ja totesi: "Nyt ne meni lämmittelemään."

Pyysin tyttöä keräämään kaikki kynät pois olohuoneen lattialta. Tyttö ei ollut kuulevinaankaan, vaan jatkoi värittämistä mahallaan maaten ja heilutteli jalkojaan kuin teinit ikään. Toistin pyyntöni uudestaan, jolloin tyttö huokaisi: "Emmä voi, ku tyttö on tyhmä ja iliootti." Tyhmä=tuhma. :)

Tytön iltarukous:

"Lakas jeesus, siutaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivilääsä meitä peitä, älä koskaan meitä peitä/meitä. Aamen"

Tyttö makoili pienessä saunavannassa, joka oli täynnä vettä. Minä pesin laiturilla vieressä mattoja. Minä valittelin kuumuutta, jolloin Tyttö keksi äidille helpotuksen. "Tuu äiti tänne", Tyttö sanoi ja loiskutti vannan vettä. "No, en mä taida ihan mahtua", sanoin hymyillen. Tyttö kallisti vähän toista kankkuaan ja litisti itsensä vannan laitaa vasten. "Nyt äiti mahtuu Tytön vieleen. Tuu äiti pieneks. Tuu Tytöks." Kiitin hyvästä yrityksestä pörröttämällä tyttöni tukkaa ja antamalla ison pusun poskelle. :)

Ajeltiin polkupyörillä niin, että Tyttö matkusti takanani omassa istuimessaan. Tyttö oli aikaisemmin pyytänyt, että mentäisiin leikkikentälle ja minä sanoin, että voidaan mennä jos sellainen tulee vastaan. Hetken päästä minä ja mieheni naureskeltiin tytön puheille, kun hän ihan tosissaan sanoi, että kun leikkikenttä tulee vastaan niin me hypätään sen kyytiin  ja matkustetaan sillä kotiin. Niin, Tyttö näki sielunsa silmin sen tilanteen miten leikkikenttä tulee kirjaimellisesti kadulla vastaan ja me hypätään sen kyytiin kuin autoon. Voiko enempää ottaakaan sanoja kirjaimellisesti? :)