Perjantaina kaivelin lehtivarastojani ja löysin kuin löysinkin tosi kivan lasten kietaisuneulemallin Suuri Käsityö -lehdestä heinäkuu/2004. Ohje on tehty Mandarin Petit -langalle, mutta minä korvasin sen langan Novitan Kotiväki -langalla kun tuota lankaa oli sopivasti tuolla laatikossa. Mallitilkun mukaan langan korvaaminen kävi heittämällä, sillä tiheys täsmää eikä tarvinnut puikkokokoakaan vaihtaa.  Mallineule on ihanan näköistä, mutta aika yksinkertaista pitsineuletta. Siinä se kaikki yksinkertainen sitten olikin.

Voi että miten voi tuottaa tuskaa jo pelkkä silmukoiden luominen! Tämä kietaisuneule neulotaan yhtenäisenä kappaleena kädenteille saakka eli silmukoita piti heti alkuunsa luoda jotain 240. KääääääÄÄÄK! Ei meinannut tulla yhtään mitään noin suuren silmukoiden luomisesta. Luodessa meni laskut useampaan kertaan sekaisin ja tehdessäni tarkistuslaskuja alkoiva silmukat suorastaan pomppia silmissä ja aina piti aloittaa alusta. Kun olin saanut silmukoiden tarkistuslaskun lähes loppuun työnsi tyttöni nenänsä kiinni minuun nenääni ja katsoi tiiviisti silmiin: "Anna vettäpalua, vettäpalloo" Ei muuta kuin työ jälleen syrjään ja antamaan tytölle vettä. Otin jälleen pienen tauon jälkeen työn syliini ja aloin laskemaan silmukoita. Tässä vaiheessa iltaa aloin olla jo niin väsynyt työn tihrustamiseen että pää alkoi tehdä stoppia. Sen huomaa siinä vaiheessa kun laskee silmukoita puikolta "2,4,6,8,10.... 102,104,105,106...eiku..äsh!" Koko loppuilta siihen meni, kunnes laskin aina parikymmentä silmukkaa kerrallaan, pidin tiukasti kiinni lasketuista silmukoista ja pidin pienen hengähdystauon ravistelemalla itseäni jälleen hereille ja sitten jatkoin taas. Loppujen lopuksi silmukoita oli oikea määrä. Perjantaina sain siis luotua silmukat ja neulottua muutaman rivin ainaoikeaa. Jippii. Hyvin olen kuitenkin kirinyt sillä muutaman rivin päästä pääsen aloittamaan kädenteiden kavennukset. Ehkä saan tämän valmiiksi tytölle parin viikon päästä tuttavien häihin.