EDIT: Korjasin laivan nimen :)

MATKA:

Viime viikonloppu vierähti reissatessa. Perjantaina suuntasimme kohti Pirkkalaa ystäväperheen luokse. Illalla oli Pirkkalan jäähallin pihassa Teräsbetonin keikka, jota meidän 3 v. oli odottanut koko viikon (ainakin siitä päätellen miten usein neiti laulaa luikautteli Taivas lyö tulta -kappaletta). Konsertti oli rahan puolesta ilmaiskeikka, mutta kaikkien sisääntulijoiden piti osallistua puhalluskokeeseen. Viisarin värähtäessä jäi armotta konserttialueen ulkopuolelle. Ensi keikka veti neidin vakavaksi ja suupielet kääntyivät uhkaavasti alaspäin. Tutut biisit saivat kuitenkin neidin pikkuhiljaa lämpenemään ja Taivas lyö tulta -kappale sai jopa laulamaan.

               

Pikkuhevittäjällä sormet pelissä

 

Lauantaiaamuna lähdimme ystäväperheen kanssa kohti Helsinkiä ja Nordic Linella kohti Tallinnaa. Tallinnassa olimme nelisen tuntia, mutta yhteenkään lanka-/käsityöliikkeeseen en ajautunut. Ainoastaan sataman Sadumarketissa oli yksi liike, mutta sieltäkään en löytänyt itselleni mitään viemisiä. Sadumarketin toisessa kerroksessakin olisi kuulema ollut joku liike, josta olisi voinut ostaa lankaa, mutta me kiersimme ainoastaan ensimmäisen kerroksen. Meidän neiti alkoi jo siinä vaiheessa päivää olemaan ihan kypsä siihen kiertelemiseen, joten eipä minulla olisi ollut mahdollisuuttakaan katsella lankoja ajan kanssa.

Takasin Suomeen tulimme Viking Linella, josta olimme varanneet paikat seisovasta pöydästä. Oi niitä antimia ja ruokalajien määrää!! Uusia tuttavuuksia minulle oli erilaiset mädit smetanalla ja sipulisilpulla, currysilli ja  mustekala (siinä lonkeronviipaleessa näkyi vielä imukupitkin :) ). Jälkiruoka pöydässä oli runsaasti juustoja, jäätelöitä, tiramisua, suklaakakkua, suklaamoussea ja keksejä. En ollut ennen kokeillutkaan, mutta suklaamousse/suklaakakku- sinihomejuusto yhdistelmä on aivan loistavan hyvää! Pelkkä muisteleminen saa kuolan valumaan valtoimenaan. NAM!

Lauantai-iltana saavuimme takaisin Pirkkalaan, jossa yövyimme vielä yhden yön ystäväperheen luona. Sunnuntaina saavuimme kotiin pirteinä ja reissusta nauttineina. Reissu osui oikeaan saumaan ja saimme nauttia erilaisesta viikonlopusta.


 

Kesä on juhlien aikaa, joten aloitin kampausten harjoittelemisen. Kerrankin tyttö antoi luvan vapaille käsille, joten tällainen kaunis kampaus syntyi katsellessa Salkkareiden uusintoja :) Lettien tekeminen vaatii vielä harjoittelemista, sillä lettien tekeminen toiselle on huomattavasti vaikeampaa kuin lettien tekeminen itselle. Ei ihan ohjesääntöjen mukaiset ranskalaiset letit taida olla, mutta kauniit kuitenkin.

 

 

Käsitöitäkin olen toki ehtinyt tekemään. Langalla on tällä hetkellä violetit Södera -sukat Novitan Kotiväestä itselle, Fifi -huivi vaaleansinisestä Kotiväestä Siinalle sekä valkoinen kolmiohuivi Kitten Mohairista ystävälle syntymäpäivälahjaksi.

Hassua sinänsä, että eilen soitin ystävälle kun en keksinyt mitä antaisin hänelle sunnuntaisten syntymäpäivien kunniaksi. Mielessä pyöri vain kolmiomallinen hartiahuivi, mutta ajattelin hänellä olevan niitä jo liikaa. Yllätys yllätys ystäväni kysyi, että olisiko lahjaksi kolmiomallinen hartiahuivi liian suuritöinen :D No, samantien riensin tytön kanssa lankaostoksille ja huivi on jo puikoilla. Onneksi sen ei tarvitse olla vielä huomenna valmis ;)

 

TYTÖN HASSUTUKSET:

Ilmeisesti tytönkin mielestä minä, puikot ja lanka olemme tiivis kolmikko, sillä hän katseli kun etsin pyöröpuikkokasasta oikean kokoista puikkoa. Hän nappasi yhden niistä käteensä ja kysyi: "Mikäs tämä on?" "Pyöröpuikko", minä vastasin. "Ei ku mikä sen nimi on? Näillä kaikilla pitäis olla joku nimi. Niinku tää vois olla vaikka Emma."  Noh, nro 6 60 cm:n pyöröpuikko on sitten nykyään Emma. Rakkailla lapsilla alkaa olemaan nimiä :)

Tyttö alkaa olemaan jo melko vekkulissa iässä. Joo, uhmaikää on mutta se ei ole sitä vekkulia. Hänellä on selvästi hoivaamistarvetta, sillä kun olin sairaana hän peitteli minut kunnolla, silitti otsaa ja toi minulle sänkyyn suklaarusinoita. Makuuhuoneesta poistuessaan hän kysyi: "Laitanko oven kiinni?" En halunnut ovea kiinni, vaan pyysin jättämään auki. "Mää laitan tän oven ihan rakoselleen. Kyllä sää koko ajan kuulet meidän äänet kun me iskän kanssa puhutaan olohuoneessa"     Hmmm, kuullostipas tutulta :) Tyttö on kuullut saman ehkä vaan ihan pari kertaa :))

Mukavia ja hauskoja hetkiä syntyy myös silloin kun tyttö on selvästi ajatuksissaan ja hetken päästä kuuluu "Äiti, mulla olis yks ajatus.." tai "Äiti, mulla olis yks idea.." Ja selväksi on käynyt, että noiden lauseenalkujen avulla voidaan kokeilla saada läpi ihan mitä vaan. Nykyään täytyy jo vähän varoa sanojaan, ettei siinä neuloessaan tule luvatuksi epähuomiossa ihan mitä tahansa.

Vielä loppuun pari tytön ylpeyden aihetta: leppäkerttu ja ampiainen. Tyttö kantoi aarteensa kotiin tarhasta ja ojensi ne minulle ylpeyttä uhkuen. Rinta kaarella hän otti kehut vastaan ja keimaili hetken parrasvaloissa, kun me miehen kanssa kehuimme hänen aikaansaannoksiaan. Tarhantädit kertoivat, että tyttö askartelee niin huolellisesti ja hartaasti, että hänen töistään ja värittämisestään huomaa miten kovasti hän nauttii käsillä tekemisestä ja on siinä selvästi taitava.  Minun lapseni :) Ja äiti räpytteli hetken silmiään parrasvaloissa ja tunsi suurta ylpeyttä lastaan kohtaan :)) Mustelmaiset sääret  ja kaikki ne "mää tykkään vaan isistä" -kiukuttelut painuivat pysyvästi unholaan.