Täällä viuhuu vuoroin puikot ja vuoroin virkkuukoukku. En oikein osaa päättää että kumpaako työtä tekisin mieluummin, siis kietaisupaitaa vai verhoja, joten teen molempia yhtäaikaa. Kietaisupaidasta on ensimmäinen hiha työn alla. Olin sitä jo tehnyt lähes 10 cm, kun tänään huomasin että siitähän puuttuu silmukka. Siis, miten ihmeessä en ole sitä voinut huomata ennen tätä? Laskin moneen kertaan puikolla olevat silmukat ja niistä puuttui yksi ja sitten laskin työn alkurivellä olleet silmukat mutta niiden luku taas täsmäsi. Missään ei kuitenkaan näkynyt pudonnutta silmukkaa eikä työn keskellä ollut yhtään ylimääräistä kavennusta. Silmukka vaan jotenkin mystisesti katosi jälkeäkään jättämättä.

Neulomisessa on se hyvä puoli,että sen aikana voi vaikka lukea tai katsella telkkaria. Virkatessa taas ei oikein voi. Työtä pitää seurata jatkuvasti vaikka mallikerta olisikin helppo. Toisaalta taas virkkuutyö ei vie niin paljon tilaa kuin neuletyö vie. Siinä sitä onkin välillä ongelmaa kun pitäisi päättää, että haluanko käyttää kaiken liikenevän vapaa-aikani todella tehokkaasti hyväkseni sekä neulomalla että lukemalla vai haluanko vaan keskittyä virkkaamiseen, sillä kuitenkin pidän enemmän virkkaamisesta.

Selvästi kuitenkin huomasin, että mökillä tuli virkattua enemmän. Ehkäpä se johtuu siitäkin, että verhoista tulee siniset ja sinisessä langassa ei näy käsistä lähtevä lika niin helposti. Mökillä kun ei aina ollut mahdollista (tai ei jaksanut) lämmittää ensin vettä kaasuhellalla ettei tarvitse huuhdella käsistä hikeä pois hyisellä kaivovedellä. Muutenkin hellepäivinä valkoisen langan neulominen on aika riskaabeliä puuhaa ellei sitten malta jatkuvasti käydä pyyhkimässä tai huuhtomassa käsistään hikeä pois. Mikään ei ärsytä niin paljoa kuin vasta valmistunut valkoinen neule jossa näkyy siellä täällä hien mustaamia läikkiä.