On se kumma, että miten sitä opiskeluaikana odotti sitä, että pääsee töihin ja olis illat vapaat ja aikaa neuloa.

Juu, ei.  Enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Töistä tullessa menee ilta siihen, että toipuu työpäivästä. Sitä on jotenkin niin poikki, että jo pelkkä päivän ruuan miettiminen tuntuu ylivoimaiselta. Viikonloppuisin on onnellinen, jos saa nukkua edes tunnin pidempään, koska yöt on päässä pyörivien työasioiden takia katkonaisia. Ehkä tämä tästä vielä helpottuu.

Olen ihan rakastunut tähän biisiin. Ihana viha-rakkaus -suhde :) Vihasin tätä ensikuulemalta, mutta mitä enemmän olen tätä kuullut, sitä enemmän aloin tästä pitämään. Aina tämän kuullessa tekisi töissäkin mieli tanssia pitkin käytäviä ja laulaa lusikkaan, kynään, kännykkään tai mihin tahansa lähimpään käteen sopivaan esineeseen :D

Kerkko Koskinen Kollektiivi - Laura Palmer