Kiitos onnitteluista :)

Sain vihdoin täysin valmiiksi lahjahuivin ystävälle. Otin kuviakin, mutta se johto, joka on merkittävässä asemassa siirtämisvaiheessa on jälleen hukassa. Se kummallisesti katoaa aina kun sitä tarvitsee. Sitten kun sitä on aikansa etsinyt ja penkonut joka ikisen mahdollisen paikan, niin se murheenkryyni luikertelee esiin jostain sohvatyynyn takaa "Tässähän mä olen koko ajan ollut" -tyyliin, vaikka voisit vannoa pelmuttaneesi koko sohvan ympäri.

No siis kuvia on, mutta ne on toistaiseksi kamerassa. Huivin malliksi valitsin Kirin ja tein sen luonnonvalkoisesta Kitten Mohairista. Jostain kumman syystä mua tökkii siinä huivissa vähän kaikki. En ole siihen täysin tyytyväinen. Virheitä siinä ei ole eikä kädenjäljessä ole mitään vikaa. Ehkä se on vaan se malli+väri -yhdistelmä tai sitten jokin pingotuksessa tökkii. Huivi ei vaan tällä kertaa näytä mielestäni sievältä eikä sitä pelastanut edes silkkinauhan pujotus yläreunaan.

Minulla on menossa lankavarastojen tuhoamisyritys eli yritän tehdä mahdollisimman paljon sellaisia töitä johon voin käyttää minulla jo olevia lankoja. Tuntuu etten ole aikoihin ollut tyytyväinen tuotoksiini ja alan jo tuskastumaan siihen miten minun käsistäni tuntuu jatkuvasti syntyvän vaan "ihan kivoja" tuotoksia. Joskus tekis mieli tehdä kuin Katja teki viime viikolla Salkkareiden uusinnoissa. Eräässä jaksossa Katja suuttui kun Kari pyysi muistoksi Katjan hänelle neulomaa villapaitaa. Katja suivaantui silmittömästi ja sanoi, että tekee siitä mieluummin töppöset naapurin koiralle kuin Karille paidan. Ei siitä enää varmaan mitään muuta saisikaan, sillä sen verran rajusti Katja alkoi repimään pyöröpuikoilla olevaa työtään. Rutina vaan kuului.

Tajusin tuossa kesken siivouksen, että siitä tulee tänä vuonna tulee täyteen kymmenen vuotta aktiivista käsityöharrastusta. Silloin on vaihtunut kynä ja paperi puikkoihin ja lankaan. Ennen käsityöharrastusta mun aikani kului kirjoitellessa runoja ja omia tarinoita. Se harrastus on jäänyt toisen varjoon, mutta toisinaan nautin sekä siitä tunteesta, joka syntyy kun saan ideani kirjoitettua paperille että siitä visualisuudesta kun näen ohuella tussikynällä kirjoittamaani tekstiä. Käsinkirjoitettu teksti on kaunista ja kiehtovaa.

No, toivotaan että ystävä tykkää huivistaan, vaikka se ei minun makuuni olekaan. Kuvan laitan heti kun johto suvaitsee vaan ilmestyä.