Tietääkö joku sen tunteen kun suututtaa ja raivostuttaa niin että tuntuu henki salpaantuvan? Mulla on just se tunne. Mua ahdistaa edelleen tämä asunto niin suunnattomasti kuin vain voi suututtaa. Me hukutaan tähän tavaranpaljouteen!! Mistään ei kuitenkaan voi (mukamas) luopua vaan on ostettava lisää kaappitilaa ja ne kaapit taas vie tilaa. Missään ei tunnu olevan vapaata seinätilaa, mutta siellä täällä jatkuvasti pyörivät irtotavarat alkavat ottamaan hermoon. Olemassa olevat kaapit pursuavat ulos  jotain tavaraa, josta kenelläkään ei ole tietoa, että mitä se kaappi sisältää. Kaappeihin on tavarat vaan sullottu. Heti  kun tulee into, että nyt voisin siivota tämän kaapin ja aukaisee oven, niin into on tipotiessään välittömästi. Kaapeissa vallitsee niin täydellinen kaaos ettei oikein tiedä mistä aloittaisi ja mihin sen tavaramäärän sijoittaisi siivouksen ajaksi. Aivan liikaa työtä yhdelle ihmiselle.

Yritin jo ehdottaa miehelle, että aina kaappia siivotessa otetaan sitä  turhaa tavaraa pois ja laitetaan säkkiin menemään kirppikselle. Mies ei vaan usko kirppikseen. Häntä pelottaa ettei tavara mene kaupaksi ja sen sijaan että saisimme rahaa, joutuisimme heittämään tavarat jätelavalle ja vielä maksamaan itse pöytävuokran verran. Mihin sitten nämä tavarat voi heittää? Taatusti näissä tavaroissa on jotain jota joku toinen pitäisi käyttökelpoisena. Roskikseen ei viitsisi käyttökelpoista tavaraa heittää. Pihakirppistä ei oikein voi kerrostalossa pitää. No, onhan sitten tietty noi nettifoorumit joissa voi myydä tavaraa. Kai sitä sitten jotain keksii.

Täältä kuulkaa alkaa tavaraa lähtemään kun pääsen vauhtiin! Lähtee ylimääräisiä astioita ja kirjoja ja vaatteita ja mitä noista kaapeista vaan löytyy.

Ja se pakollinen neulejuttu. Perfektionisti kun joissakin asioissa olen, niin päätin purkaa jälleen kerran rokkineuleen takakappaleen kädenteille saakka ja teen uudestaan tuon kirjoneule osuuden. En ole ollenkaan tyytyväinen noihin langanjuoksuihin neuleen takaosassa. Teen tuosn kirjoneuleen täällä saadun ohjeen mukaan kiertää lankaa toistensa ympäri kolmen silmukan välein. Noin suurilla langanjuoksuilla kuin mitä minulla nyt on, on vaarana että ensimmäisen pesun jälkeen kuvio kurtistuu tai että osa silmukoista kasvaa jättimäisiksi. Siis puran työn.

Harmillisesti vielä paita muistuttaa lähinnä Jussi-paitaa eikä sitä rokkipaitaa jollainen tästä tulee. Paita ei mahtunut kokonaan kuvaan mutta helma on tuollainen musta joustinneuleinen kädenteille saakka. Tulee hieno kunhan saan enemmän tätä valmiiksi. :)



Virkatun huivin sain valmiiksi, mutta en ole siihen tyytyväinen. Kerän loppulanka oli aivan kiharalla ja hapsut kirjaimellisesti hapsottaa. Täytyy vielä kokeilla niiden suoristamista veden avulla. Huivin reunat liepottaa jostain ihme syystä. Ei tosin pahasti mutta pistää minun silmään kun vertaan jatkuvasti tätä huivia siihen jonka tein ystävälleni ja siitähän tuli täydellinen. Eilen jo mieheltä kyselin varovasti että tykkääköhän anoppi vaaleanpunaisesta :) Huivi on kuitenkin niin hyvännäköinen, että sen voin lahjoittaa, mutta kun en itse tykkää niin en tykkää. Mitäs tuotakin suotta pyörittelemään omassa kaapissa kun joku toinen voisi ilostua tuollaisen huivin saadessaan.

Mutta toivottelen jo nyt mukavaista viikonalkua kaikille! :)
.