Että voikin olla paikat ihan kipeenä. Tuntuu kuin olisin vetänyt useampana yönä kivirekeä perässäni. Mulla on hartioissa ja niskassa tosi kipeitä kohtia ja etenkin kaulan lihakset tuntuvat toiselta puolelta yllättävän kireiltä. Samoin oikaan käsivarteen sattuu kaikenlainen kiertoliike. Olenhan minä nyt parina päivänä neulonut ahkerammin kuin aikoihin, joten voi johtua siitäkin. Mutta kyllä täytyy ihmisen olla addiktoitunut käsitöihin kun kivusta huolimatta on pakko istua ja neuloa.

Eilen aloin oikein ihmettelemään että miksi käsivarsi on kipeä ja hellänä. Nostin hihaa ja kas, siellähän on kyynärtaipeessa melko komea ja kookas mustelma. Viime torstaina kävin verikokeessa ja sen jälkeen tuo mustelma on siirtynyt hiljalleen alemmaksi ja kasvattanut kokoaan. Nyt se on onneksi tainnut pysähtyä, mutta enpä muista että ennen olisin saanut verikokeesta näin komeaa mustelmaa vaikka painoin pistokohtaa hyvän tovin. On tosin joskus sormenpäät olleet tummina, jos on otettu näyte sormenpäästä.

Inhottavaa kun on lihakset ihan kipeinä eikä oikein kärsi tehdä mitään. Paitsi neuloa.

 

Tyttärellä on jo nyt melkoisen korkeita tavoitteita mielessään. Ensimmäinen tavoite liittyy käsitöihin. Hän haluaa oppia neulomaan just nyt eikä hän halua neuloa mitä tahansa patalappuja, vaan kertoi neulovansa pipon. Ja kaulaliinan. Ja lapaset. Ja kengät.

Toinen haaste taas liittyy puhumiseen, sillä tyttö opettelee sanomaan; strutsi.  Nyt se vielä tulee ulos sanoina: dussi, rrrrrrrussi. Eikä se auta vaikka hän kuinka aloittaa sanomalla "Ärrrrrrrrdussi". :)) Strutsi on tosi vaikea sana, mutta sinnikkäästi tyttö sitä opettelee sanomaan ja meillä on haastetta yrittää pitää pokkaa siinä samalla kun tyttö piiskaa itseään epäonnistumisestaan ja polkee jalkaansa ja kiukkuilee itseksiään kun ei kieli taivu :)

Meillä on pidetty lähes joka päivä pelihetkiä, kun tyttö on oppinut pelaamaan lautapelejä ja osaa jo keskittyessään liikkua pelilaudalla nopan silmälukujen verran eteenpäin ja osaa myös pelata lasten korteilla Unoa. Kyllä tätä hetkeä ollaan jo odoteltukin, että päästään niistä iänikuisista muisti- ja palapelivaiheista eteenpäin.

 

Jospa sitä taas ottaisi kutimet esiin ja istuisi hetken tuossa telkun ääressä ennenkuin perhe saapuu kotiin :)