Minulla oli sivistyksessä valtava aukko.
Perjantaina aloin lukemaan Anni Blomqvistin kirjaa Myrskyluoto. Nyt olen tuon 748 -sivuisen teoksen puolessavälissä ja voi herranjestas, tuo tarina on paljon muutakin kuin  joku tarina muikista jollain kälysellä  saarella.

Minulla tuo kertomus menee ihan luihin ja ytimiin.  Se antaa voimia arjessa jaksamiseen ja jotenkin herättelee toivoa. Ajattelin ensi syksynä mennä katsomaan Jyväskylän kaupunginteatteriin musikaalin Myrskyluodon Maijasta, mutta jos jo pelkkä kirjan lukeminen avaa kyynelkanavat, niin en uskalla edes ajatella millaista tyrskettä se olisi siellä teatterissa, etenkin kun Jannen roolia esittää Henri Halkola.  Ei taida riittää pari nenäliinaa. Pitää ottaa KingSize - paketti, että pärjää edes alkutunnarin yli.

Yritin etsiä netistä tähän alle jotain videonpätkää, jossa Henri Halkola näyttelisi tai kuvaa mutta löysinkin alla olevan videon. Ensin ihmettelin, että mikä ihmeen huvittava rallatus tämä oikein on, mutta tässä jotain Dave Lindholmia yhdistettynä Pauli Hanhiniemeen ja jotain hyvin koukuttavaa.

Ehkä se kolahdus tapahtui kun elää hyvin kiireistä, stressaavaa ja aikataulujen siivittämää elämää ja sitten tulee tällainen akustisella kitaralla säestetty  kappale, jossa pohditaan hetken syvintä olemusta tuulen suhinan ja  linnunlaulun kuuluessa taustalla.



Nyt jatkan nauttimista tästä hetkestä, kun  vastakeitetty kahvi tuoksuu kupissa, stereoissa pauhaa Myrskyluodon Maijan sävelmät ja pääsen uppoutumaan haaveisiin.