Eilen näin lehden kuolinilmoituksessa tutun nimen. Tänään sain varmistuksen, että eräs entinen työkaverini on nyt poissa. Se kolahti ja kovaa, vaikka en edes tuntenut häntä kovin hyvin.Hän oli ihmisenä tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Muistan hänet iloisena, ystävällisenä ihmisenä ja kannustavana, jolla oli aina aikaa. Aina silloin tällöin entisellä työpaikalla käydessäni hän otti ystävällisesti vastaan ja ehti kaiken kiireen keskelläkin istahtamaan kahvikupin äärelle kertomaan kuulumisia.

Vaikea uskoa, että hän on nyt poissa, sillä hän ei edes ollut vanha, vaan mies parhaassa iässään. Nyt hän ei ole enää toimiston ovella vastassa ja tarinoimassa kahvikupin äärellä.