Eräänä myöhäisiltana tuntui siltä, että nyt olisin hikilenkin tarpeessa. Huomasin kuitenkin suunnanneeni kohti metsäistä polkua, vaikka yleensä puran kiukkuni ja ahdistukseni asvalttiin. Laitoin soittimestani musiikin pois ja katsahdin ympärilleni. Metsä näytti illanhämyssä pieneltä taikamaailmalta. Viimeiset auringonsäteet pilkottivat puiden lomasta valaisten sieltä täältä kosteita sammalikkoja. Pehmeässä valossa leijaili pieniä, kimaltelevia hiukkasia. Jos olisin ollut aivan hiljaa paikoillani, olisin saattanut nähdä keijuja.

Jatkoin matkaani polulla eteenpäin ja huomasin päätyväni aukealle kalliopaikalle. En ollut kuitenkaan yksin, sillä kalliolla seisoi jyhkeänä ja ylväänä eräs Suomen historian suurmiehistä.  Patsaan juurelle päästyäni huomasin sen kyljessä laatan "Tämä suurmies seisoi tällä paikalla eräänä helmikuun päivänä silloin ja silloin.." Minua alkoi puistattamaan ajatus, siitä että seisoin ehkä samalla paikalla kuin tämä suurmies lähes vuosisata sitten. Tuntui kuin tuon suurmiehen henki tai tuon ajanhenki voisi palata koska tahansa ja imaista minut aikajanassa vuosisadan taaksepäin. Kohotin katseeni katsoakseni tuota patsasta hieman lähempää, mutta patsas oli niin korkea, että minua alkoi huimata.

Suuntasin askeleeni kohti aukion laidalla sijaitsevaa puista, vanhaa penkkiä. Sieltä saatoin katsella patsasta turvallisen välimatkan päästä. Ihan kuin olisin nähnyt tuon suurmiehen takin helman heilahtavan. Tuntui kuin hän voisi yhtäkkiä vaan kääntää päätään ja astua alas jalustaltaan.  Laitoin silmät kiinni ja kuuntelin kuinka lintu lauloi kauniisti jossain vähän kauempana. Se oli todellakin laulua eikä mitään tavallista sirkutusta. Linnun laulun lisäksi ainoa ääni kuului tuulen suhistessa puissa. Nautin täysin siemauksin rauhallisesta ja lämpöisestä hetkestä kunnes oli aika lähteä. Pienet oksat raksahtelivat jalkojeni alla kun rauhallisin askelin palasin kohti polkua. Metsässä oli yllättävän lämmin ja kostea ilma. Vedin syvään henkeä ja tunsin jälleen kauan odotetun keväisen ja raikkaan havumetsän tuoksun. Levollisin mielin palasin jälleen kotiin.