Edit: Kuva ponchon etukappaleesta lisätty


Tänään on taas yksi niistä päivistä, jolloin otsikon keksiminen tuottaa vaikeuksia. Hankalaa keksiä otsake, joka kokoaisi yhteen ja valaisisi vähän tämän postauksen juttuja. Siitä syystä tuollainen otsikko tänään.

Mielessä oli muhinut idea ponchosta jo pitkään. Halusin tehdä tyttärelle jonkun erilaisen ja kauniin ponchon, mutta en vaan päässyt itseni kanssa selvyyteen, että millaisen. Sen tiesin, että toteuttaisin sen virkatuista palasista. Keskiviikkona kävin vaatekaupassa, jossa näin virkatun ponchon mallin ja sitä hypistellessä alkoi ideoita satelemaan. Samalla reissulla kävin ostamassa kolmea väriä Novitan Kotiväkeä.

Kuin tilauksesta Jaana esitteli Karannut silmukka -blogissaan runsaasti ideoita isoäidinneliöiden käyttämiseen. Ja siitä se idea sitten lähti. Sommittelin paperille vähän mittoja tytöstä, suunnittelin palojen kokoja ja määriä, piirtelin väri- ja ruudun mallisommitelmia ja aloin työstämään ensimmäisiä ruutuja.

Palojen työstäminen kävikin nopeasti ja eilen sain valmiiksi etukappaleen. Tänään sain valmiiksi viimeisenkin ruudun takakappaletta varten. Jäljellä on vielä palojen yhdistäminen, reunavirkkaukset sekä mahdolliset hapsut.


Ponchon etukappale
Malli: omasta päästä
Lanka: Kotiväki valkoinen, vaaleanpunainen ja vaaleanvihreä

564069.jpg


********

Tällä viikolla olen törmännyt kolmeen kummalliseen asiaan, joista yksi säikäytti minut perusteellisesti.

Viime sunnuntaisella tivolireissulla minulla oli ylläni pitsineuleinen paita, jossa oli mallikuviona pieniä vinoneliöitä. Ikäänkuin Fifissä, mutta huomattavasti paljon pienempiä. Maanantai -iltana huomasin peilistä, että minulla on oikean puoleisen lapaluun/selän alueella vinoneliökuviointi. Siinä näkyi ihan selvästi käyttämäni paidan kuviointi. Naurahdin sille ja samalla ihmettelin, että miten ihmeessä pehmeälankaisesta paidasta voi jäädä ihoon tuollaiset jäljet. Unohdin koko asian, kunnes äitini kysyi keskiviikkona, että mistä olen saanut tuollaisen kuvion selkääni. Ne jäljet olivat selässäni edelleen. Nyt on osa kuviosta hieman haalistunut, mutta olkapäässä näkyy edelleen vinoneliökuviointi. Minulla ei ole aavistustakaan, miten tuollainen kuvio voi jäädä ihoon noin tiukasti kiinni. Kävinhän minä hurjissa laitteissa, mutta kun minulla oli vielä paksuhko talvitakki paidan päällä ja luulisi, että tuollaisten jälkien jääminen olisi tehnyt edes vähän kipeetä. ?? Merkillistä.Olenkohan hitaasti muuttumassa joksikin harvinaiseksi liskoksi? Selkäkuviointi alkaa oleen kohdillaan. Siinä vaiheessa pitää lähteä kiiruusti lääkäriin kun alkaa kieltä kirvelemään, kynnet kasvamaan ja takapuolta pakottamaan.  

 

Onko mahdollista että, jos pamauttaa kyynärpäänsä kovaa isoon saranaan ja osuu samalla hermoon, niin käsi voi olla viikonkin kipeänä? Minä tiedän nyt. Pamaus oli sen verran kova, että käsi herpaantui ja kipeytyi niin etten moneen minuuttiin kärsinyt liikauttaa kättä. Että se teki eetua. En tiennyt oikein olisinko itkenyt vai nauranut tai miten päin olisin ollut. Odotin, että siitä tulisi historian suurin mustelma, mutta mustelma jäi pieneksi. Kyynärpää on tosin edelleen kosketusarka eikä sitä kärsi kopsautella mihinkään. Joku pieni liike kädessä aiheuttaa kipupiikin, joka tuntuu kämmenessä ja sormissa asti.

Viikon "Pissat housussa" -säikähdys tapahtui eilen kun olin yksin kotona. Istuin sohvalla kaikessa rauhassa, kun kuulin miten tyttären nalle alkoi laulamaan yhtäkkiä ja ihan itsestään. Ajattelin, että se on vaan ollut jotenkin huonossa asennossa tai muiden lelujen alla niin, että joku on painanut mekanismin päälle.Nalle alkaa laulamaan kun sitä painaa kovasti navan kohdalta.  Nostin nallen tytön sängyn kaiteen viereen seisomaan ja palasin takaisin olohuoneeseen. Meni hetken aikaa ja unohdin koko jutun. Olin keskittynyt virkkaamiseen kun yhtäkkiä alkoi kova ääninen kailotus: "On teddykarhujen retki tää ja se sinut yllättää.." Siellähän se nappisilmä lauloi taas ja tuijotti minua tummilla silmillään. Niskavillani nousivat pystyyn kun flasbackinä palasi mieleen kaikki nuoruudessa katsotut kauhuleffat, joissa lastenlelut heräävät henkiin ja alkavat murhata viattomia uhreja. Nalle näytti ihan siltä kuin se voisi minä hetkenä hyvänsä hihkaista "Let's play!" ja hyökätä kimppuuni. Ei mennyt kauan kun nalle alkoi taas laulamaan, mutta tällä kertaa ääni oli kuin venyneessä kasettinauhassa. Ääni oli kummallisen mongertava, joka yhtäkkiä muuttui nopeaksi ja kimeäksi. Silloin säikähdin niin, että päätin käydä tumppaamassa nallen parvekkeelle. Otin nallesta kiinni ja huomasin,että takasauma oli auki ja täytettä vähän ulkona. Tarkempi tutkimus osoitti, että tyttäreni oli ilmeisesti päättänyt pestä nallen, sillä se oli sisäpuoleltä melko märkä. Luultavasti kosteus oli sekoittanut mekanismin ja saanut nallen laulamaan omia aikojaan. Menis vaan rikki koko koneisto. Inhoan kaikenlaisia tuijottavia leluja, jotka puhuvat, kävelevät ja laulavat hypnoottinen ilme kasvoillaan.