Arvatkaas vaan kuinka paljon hävettää työnnellä tyhjiä rattaita kun on menossa hakemaan tytärtään tarhasta?

Viiteen kilometriin ja tunnin kävelyn aikana sitä tulee vastaan useita hämmästyneitä ja ehkä sääliviäkin katseita. Joidenkin silmistä oikein näkee kuinka heidän tekisi mieli kysyä, että oletkohan sinä  mahdollisesti hukannut jotain, mutta eivät kuitenkaan kehtaa. Pitäisi varmaan laittaa selkään ja etupuolelle joku kyltti, jossa ilmoitus siitä,että olen olosuhteisiin nähden ihan normaali ja että olen noutamassa tytärtäni eikä tajuttu että mieheni voi viedä rattaat jo aamulla mennessään. Ja sitten todistajien allekirjoitukset. (Tosin tässä tapauksessa nimenlaittajia taitaisi olla yhtä lailla jonoksi asti kuin jos pyytäisin allekirjoitusta lainan takaukseen. 8) )

Luulin, että tästä ei enää voi häpeän tunne syventyä, mutta olin väärässä. Tyttärellä alkoi nukkevauva-buumi eikä hän muistanut ottaa nukkevauvaansa aamulla mukaan.  Nyt sitten pitäisi lykkiä viitisen kilometriä rattaita, joissa tapittaa nukkevauva. Toivottavasti ei tule ketään tuttuja vastaan.

Voi rähmä.