Pikaisesti käymässä, sillä tultiin ihmisten ilmoille pesemään pyykkiä ja ollaan lähtökuopissa takaisin periferiaan missä ei tunneta sähköllä toimivia laitteita eikä vesi juokse putkistoissa.

Kunnossa, vaillinaisesti tosin.  Ne kivut meni sinä samaisena lauantai päivänä eikä maanantaina otetuissa verikokeissakaan näkynyt mitään erikoista .Kaikki arvot oli ok eli ainakin testattiin maksa-, haima- ja tulehdusarvot jne. Itsekin silloin epäilin sappikohtausta, mutta kivut olivat väärällä puolella eli ei ollut sappivaivojakaan.

Vaillinaisesti kunnossa vaan siksi, että viikko sitten iski nieluun jonkun tulehduksen ja tänään kävin sairaanhoitajalle sanomassa "aaa". Ei siis hetkeäkään terveenä. Sairaanhoitaja otti jonkun pikanäytteen nielusta, mutta se streptokokkitesti näytti negatiivista. Kyllähän siellä jotain turvotusta ja rakkulaa näkyi ja oikean puolen rauhaset on leuan alta ja kaulalta HYVINNII kipeenä. Varsinaisen nieluviljelyn tulokset saan huomenna.

Viimeksi aloitettu paita on nyt purettu, sillä tiheys ei täsmännyt sitten kuitenkaan. Aloitin ponchon/hartiakeepin tekemistä, mutta purin senkin. Nyt aloitin neulomaan uudesta Novita lehdestä slipoveriä/liiviä Nalle-langasta. Tulossa olisi myös kahdet häät, joihin ajattelin laittaa oman hääpukuni fuksianpunaisen yläosan, mustat housut, mahdollisesti mustat käsineet, hääpukuni väriset kengät sekä tämän Panache-huivin mustasta langasta neulottuna.

Sitä taas sattuu ja tapahtuukin.

Aamuyöstä alkoi pistävä kipu, joka tuntui rinnassa, sisuksissa ja selässä. Kipu oli aaltoilevaa. Minuutin välein kivut iski muutamiksi sekunneiksi ja sitten oli taas vajaan minuutin poissa. Asennon vaihtaminen ei auttanut, särkylääke ei auttanut, juominen ei auttanut...

Aamulla marssin suoraan päivystykseen ja lääkäri määräsi EKG:n. Sydänkäyrä oli ok, verenpaine ok, happipitoisuus (vai mikä se on mikä otetaan klipsulla sormesta) sekin ok. Varmuuden vuoksi otettiin vielä pissanäyte ja sekin oli ok. Ensimmäisenä annettu vatsahappolääke ei auttanut, seuraavaksi sain jokin ison, murikkamaisen särkylääketabletin -> ei vaikutusta, sitten sain Litalginin -> ei apua.

Pyörin sängyllä kuin väkkärä kykenemättä keskittymään mihinkään.Mukana oli kyllä hyvä kirja ja aloitin uuden käsityönkin, mutta en vaan kyennyt keskittymään niihin.

Loppujen lopuksi lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä oli vatsavaivat esim. happovaivat. Olin puolen yön aikaan syönyt pari tulista voileipää, joten voi olla että vatsa ilmoitti näin "Kiitti, mulle riitti". VÄhänhän se pelottaa kun tulee kipuja rinnanseudulle ja siellä kalvaa edelleenkin.

Kävin äsken pyöräilemässä ja samalla tuli testattua, että rasituksessa ei kivut ainakaan pahene. Jos kerran sydänkäyräkin näytti olevan ok ja kaikki muutkin mainitsemani testit oli ok, niin yritän lohduttautua sillä, että kyseessä oli tosiaan vaan vatsavaivat eikä mikään sydänvaiva. Aika paljon siltikin vielä pelottaa.

Jaa, näköjään on joku erikoislauantai menossa kun naapuritalosta vietiin tätiä lanssiin (itse hän kyllä käveli sinne) ja toisessa pihapiirin talossa on lippu puolitangossa. *huokaus*

Miten te muut mittaatte työnne etenkin esim. neulottaessa paitaa, jossa neulotaan erikseen vasen ja oikea puoli? 

Minä en saa mitattua töitäni oikein. Vika on joko tekniikassa tai mittaajassa. Mittaan yleensä niin, että asetan työn lattialle, asettelen työn mahdollisimman suoraan venyttämättä työtä ja mittaan joko silmukkariviä tai mahdollisia palmikkolinjoja pitkin. Silti, silti töissä saattaa olla kymmenenkin sentin heitto kun vertaan  etu-ja takakappaleita toisiinsa. Heittoja on myöskin etukappaleen oikeaa ja vasenta puolta verrattaessa toisiinsa. Muuten työt onnistuvat hyvin ja tykkään neuloa, mutta ärsyttää kun aina tulee noita suuriakin heittoja, vaikka kuinka mittailisin tarkasti. Sama toistuu neuloinpa sitten suorilla tai pyöröpuikoilla.

Nyt pitäisi saada mitattua tuo pyöröpuikoilla oleva neulepaita/-tunika ja minusta tuntuu, että se on ollut 39 cm pituinen jo monen päivän ajan, vaikka neulon joka päivä Täydellisten naisten aikaan. Olen neulonut tähän asti sen suljettuna neuleena ja 43 cm:n kohdalla pitäisi jakaa työ taka- ja etukappaleisiin ja etukappale vielä oikeaan ja vasempaan puoleen. Ahdistaa jo nyt ajatus tuosta työn jakamisesta kun tiedän että tässä ne virheet yleensä tulee ja hermot menee noiden mittaheittojen kanssa. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin tämäkin ihanuus saattaa mennä purkuun ihan vaan sen takia etten saa hyvistäkään yrityksistä huolimatta mittoja täsmäämään.

Olen muutenkin hakannut päätäni mäntyyn. Ostettiin miehen kanssa eräästä kaupasta paistovalmiita aamiaissämpylöitä. Seuraavana aamuna lämmitin uunin ja herkuttelin jo etukäteen ajatuksella tuoreen sämpylän tuoksusta ja ihanan kuohkeista leivonnaisista joihin voi sulaa. Avasin pussin ja ensimmäisenä kasvoille iski vanhentuneen leivän ummehtunut haju.  Joidenkin sämpylöiden päällä oli suuria vaaleita laikkuja, jotka eivät olleet mitään jauhojäämiä. Tarkistin vielä parasta ennen -päiväyksenkin ja se oli 15.7.08. Käytiin kaupassa ja saime vaihtaa tuotteen toiseen samanlaiseen. Otimme uuden pussin kyseisiä sämpylöitä. Syynäsin pussin kaupassa mahdollisimman tarkkaan, mutta  sama toistui! Sämpylät haisivat ihan ummehtuneille ja sämpylöiden päällä olevat siemenet olivat ihan vaaleiden laikkujen peitossa. Kyseisestä liikkeestä ei kyllä enää osteta mitään tuoretta ja tuskin mitään muutakaan. Halpahan tuo liike on, mutta tuntuu että sieltä saa aina vaan segundaa ja pahaa mieltä.

Tytön verikokeessa oli kaikki ollut ihan ok. Se arvo, joka oli ollut kohollaan (24) oli nyt laskenut normaalille tasolle (10). Sen suhteen voin huokaista hetkeksi helpotuksesta.

Heti aamusta minun piti käyttää tyttö verikokeessa. Kesäkuun alussa otettiin verikoe, josta todettiin että kaikki muut arvot olivat ihan ok, mutta senkka oli koholla, joten toinen verikoe oli nyt paikallaan, jotta nähdään mihin suuntaan arvo on menossa. Alunperin verikokeet otettiin varmuuden vuoksi, sillä tyttö valittaa silloin tällöin  kipua ranteissa, nilkoissa, varpaissa, säärissä/pohkeissa.. Kipujen paikat eivät viittaa suoraan kasvukipuihin, mutta taas ajankohdat eivät viittaa tulehduksellisiin nivelsairauksiin kuten reumaan. TÄhän mennessä ollaan pärjätty hieronnalla ja särkylääkkeiden avulla, mutta onneksi, onneksi särkylääkkeisiin ei tarvitse koskea kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa.  Kivahan se olisi tietää, että miksi tyttöön välillä sattuu.

Tuon ensimmäinen verikokeen perusteella minussa heräsi huoli, sillä tytön kaulalla/niskassa todettiin pieni herne jo helmikuussa. En siihen kiinnittänyt sen enempää huomiota, mutta huhtikuussa koin hyytävän hetken kun huomasin että se herne näkyy ulospäin kun tyttö kallistaa päätään oikealle. Aikaisemmin en sitä ollut nähnyt enkä tuntenut, mutta ehkä siihen ei vain silmät olleet osuneet. Kiikutin tytön tarkistettavaksi. Terveydenhoitaja tutki kaulan, niskan ja nivuset. Toisesta nivusestakin ilmeisesti löytyi joku hernes. Terkkari soitti lääkärille, kertoi herneistä ja kyseli toimenpiteistä. Lääkärin mielestä ei ollut aihetta huoleen, vaan että lapsilla tuollaiset herneet ovat ihan tavallisia ja saattavat kestää jopa kuukauden. Minulle jäi sellainen olo, että ihan sama olisinko sanonut lääkärille tuosta herneestä vai että mun tyttärellä on kaksi kättä ja nenä. Kiviäkin kiinnostaa enemmän. Noh, on mennyt jo kuukausi ja tytöllä on edelleen se herne samassa paikassa. Kokeilin sitä eilen varovasti enkä sitten yhtään osaa sanoa onko se kasvanut vai ei. Minua alkaa heikottamaan suunnattomasti jo pelkkä ajatus koko herneestä. En vaan voi hiplata sitä. Miksei se lähde jo pois?! LÄhtisi nyt meitä kiusaamasta!

Tätä minä olen aina pelännyt, että tytöstä löytyy jotain ylimääräistä hellyyshetkinä. Joka ikinen kerta hiuksia harjatessa silmät osuvat siihen. Ehkä senkin vuoksi että joka ikinen kerta katseeni menee tytön kaulalle ja toivon etten näkisi siinä mitään, mutta siihen se pallukka aina tulee kun hän kallistaa päätään.

En voi sille mitään, mutta olen ihan älyttömän huolissani. Olen kuitenkin yrittänyt lohduttautua sillä, että tyttö on virkeä, aktiivinen, menevä, eloisa ja kaikin puolin terveen oloinen. Ei hän näytä, vaikuta tai tunnu mitenkään sairaalta,apaattiselta tai kipeältä. Silti vaan olen huolissani, että entäs jos tämä on jotain vakavampaa. En minä halua edes ajatella sitä. En voi. Liian kipeitä ajatuksia.  Pelottaa, että kun saan itseni vähänkin rauhoittumaan niin jostain tulee joku ja sanoo, että meillä kävi ihan samalla tavalla ja niin mekin luultiin että lapsi oli terve, mutta...

Huomenna saadaan toisen verikokeen tulokset. Ärsyttää se, että lääkäri itse sanoi, että meidän pitää varata lääkäriltä soittoaika kokeiden tuloksien kertomista varten toiselta lääkäriltä, sillä oma lääkäri on lomalla. TÄnään soitin varatakseni aikaa, mutta sieltä nainen vaan voivotteli, että näin päivystys aikana ei soittoaikoja annetakaan, vaan tulokset saa kuulla sairaanhoitajalta ja omaan lääkäriin pitää ottaa yhteyttä sitten elokuussa. No nii just. *raivo*

Perhana, tänäänkin yks laborantti oli sitä mieltä, että pieniä lapsia täytyy pitää väkisin kiinni verikokeen yhteydessä. Tyttö kyllä itkee kokeen aikana, mutta pysyy paikallaan ja minun otteessani. Eikä minun tarvitse edes pitää kovasti kiinni. Tänään sitten hän oikein pyysi mieshoitajan pitämään tytöstä kiinni ja tyttöhän sain itselleen mukavan pelon, kun hän pelkää miehiä ja yksi sellainen tuli oikein pitämään lujasti kiinni ja sitten vielä tökätään halon kokoinen neula käsivarteen!! Kyllä minuakin alkaisi mikä tahansa rutiinitoimenpide pelottamaan, jos minuakin tulisi raavaat miehet pitämään tiukasti paikoillaan ja toinen kimeällä falsettiäänellään kiljuisi taukoamatta korvaan. "Tää-on-kohta-ohi-ei-mitään-hätää-vielä-vähän-aikaa-ole-ihan-paikalla.." jne.

Samaan aikaan suututtaa, itkettää, raivostuttaa, ahdistaa.. Elämä tuntuu epäreilulta ja maailma pahalta paikalta.

Meidän lattialankkujen alla oli kasapäin hiiriä. Mulle annettiin tehtävä kerätä ne jotenkin kokoon ja yrittää pitää hiiret yhdessä kasassa etteivät ne vaan lähde leviämään sinne tänne. Sain ne kaikki jotenkin kattilaan ja pistin sinisen taikinakulhon ylösalaisin siihen kanneksi. Tunsin miten hiiret rapistelivat ja pyrkivät paniikissa loukustaan ulos. Hiiret alkoivat kirkumaan kovaan ääneen ja yksi hiiristä pääsi ulos jostakin raosta. Yritin ottaa sitä toisella kädellä kiinni, mutta otteeni taikinakulhosta herpaantui ja hiirilauma hyökkäsi aaltona kattilasta ulos. Hiirien kirkuminen vain yltyi ja yltyi ja yltyi ja yltyi.. tuntui että tärykalvot hajoaa.

Hiiret juoksivat ylitseni. Joka puolella tunsin karvaisia vartaloita, teräviä pikku kynsiä, piiskamaisia häntien sivalluksia.. Kaaduin selälleni. Vieläkin tunnen ja kuulen korvissani sen rutisevan äänen miten hiiret murskautuvat alleni. Oma kirkuminen sekottui hiirien kirkumiseen.

Heräsin tänä aamulla tuosta unestani. Avoimesta ikkunasta kuulin kuinka linnut (pääskyset?) lentelivät ikkunan takana ja kirkuivat. Lintujen äänet olivat sekoittuneet uniini.

Jostain kumman syystä pääskysten laulu ei tänään kuullosta korvissani kauniilta.

Tämmöstä musiikkia tällä hetkellä luukutan ihan täysillä kun tekee mieli siivota, juosta tai muuten vaan jorata ;) :

Pet Shop Boys -It's A Sin

Pet Shop Boys - Always On My Mind

Manowar- Warrios Of The World

Stevie Wonder -I Wish

Take That -Could It Be Magic *grrrrr.. vieläkin saan ihania väreitä näistä pojista :) *

Abba -Waterloo

Christina Aquilera - Candyman

The Tampere feat Maya -Feel It

Abba -Intermezzo No. 1

Garbage - I Think I'm Paranoid

Duffy-Mercy

Ville Valo & Agents - Ikkunaprinsessa

Ville Valo & Agents - Jykevää on Rakkaus

Ville Valo & Agents -Paratiisi

Barry White- My First, My Last, My Everything

Löysin erään laatikon pohjalta soittorasian, jonka sisään olin pistänyt tyttären kastelahjaksi saamat korut sekä omia korujani, kuten rippiristin. Tytär yhdisti vahvasti näihin uskonnollisen merkityksen ja kysyi:

"Onko Jeesus pistäny nuo korut sinne?" :DD

Toivottavasti tyttäreni antaa  vielä joskus anteeksi minulle, sillä nyt EN vaan voinut pitää sitä nauruani sisälläni :)

Tänään on satanut vettä ja ukkonen on jyrissyt välillä kovastikin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja otin kaikki tavarat ulos meidän "vintiltä". Meidän vintti on rakennettu samalla kun vaatehuoneesta remontoitiin tietokonehuone olohuoneen jatkeeksi. Tämän huoneen kattoa vähän madallettiin ja totesin, että kyseiseen välitilaan mahtuu melko paljon tavaraa.

Kenkiä,vaatteita, kirjoja, Aku Ankan -taskukirjoja, joulukoristeita, miehen harrastustarvikkeita, tauluja ,matkalaukkuja, ex-koiran tarvikkeita jne. Sieltä löytyi mm. eräästä laukusta kauan hukassa olleita Mp3-levyjä ja kaikenlaista roinaa, jonka olemassaoloa ei oltu edes muistettu. Nyt lähti tavaraa niin, että heilahti ja sain vielä järjesteltyä säilytettävät tavarat hieman fiksummin.

KÄytiin läpi kaikki tytölle pieneksi käyneet vaatteet ja muisteltiin sitä aikaa kun hän oli pieni. Yllätys oli kun tyttö halusi kokeilla joitain pieniä vaatteitaan ja nehän sopivat vielä päälle!! Sieltä löytyi toppi ja hame, jotka hänellä oli yllään kun hän täytti kaksi vuotta ja ne sopivat yhä hänen päälleen. Sieltä löytyi myös 98 -senttisen haalarimekkoja, jotka myös sopivat edelleen hänelle. Nehän otettiin pienistä vaatteista takaisin käyttöön :) KÄytiinkin hyvin tarkaan läpi kaikki kivat vaatteet ja katsottiin mitkä sopisi ja mitkä ei. Siinä vaiheessa oli pakko vähän naurahtaa, kun tyttö laittoi ylleen pienen takin, joka mahtui muuten, mutta hihat olivat vähän lyhyet. Tyttö keimaili takki yllään ja totesi: "Täähän olis hyvä capritakki!"  No, kun on caprihousut, niin nyt on niiden kanssa capritakkikin. :D

Itse asiassa samaa on harjoittanut allekirjoittanutkin, sillä minun äidin vaatekätköistä löytyi ihana pikkutakki, joka oli ostettu minulle kun olin noin 7-vuotias. Kokeilin sitä ylleni ja sehän sopi! :) Siitä sain itselleni mukavan boleron (capritakin)  kesäksi ja takki pääsi jälleen hyötykäyttöön. :)

Pitää jatkaa vielä tavaroiden penkomista. Mitähän kivaa sieltä vielä löytyy? ;)

Ensinnäkin: Tämä on alkanut tekemään käsillään jotain muutakin kuin matemaattisia kaavoja vihkon nurkkaan. Olen aloittanut jälleen neulomisen! Jeehuu! Vaatimattomasti aloitin tekemään lantiopituista neuletakkia mustasta Novitan Nalle-langasta. Tai no oikeastaan siitä taitaa tulla lantiopituinen ja lyhythihainen liivi.

Ollaan tehty tuttavuutta naapuritalon pikkutytön kanssa, joka on vuotta nuorempi kuin oma tyttö. Eilen hän vietti meillä aikaa, sillä vanhemmilla oli lapsenhoidollisia ongelmia. Eihän meillä mitään menoja ollut ja minustakin on vaan mukavaa kun tytölle tulee kavereita kylään :) Itselläkin tuntuu olevan aina silloin kaksi kättä käytössä ja pääsen paremmin omiin hommiin kun tyttö ei koko ajan seuraa perässä ja vaadi leikkimään, piirtämään, lukemaan, laulamaan jne.

Olin eilen maininut, että tänään meillä leivotaan ja kutsuin tuon 3 v. tytönkin meille leipomaan. Tyttöhän oli heti aamusta herättyään vaatinut isäänsä soittamaan meille, että koska hän saa tulla :) Isän kanssa sitten sovitiin ajasta ja niin vain  minä ja tytöt leivottiin yhteistuumin suklaisia kaura-pähkinäkeksejä. Ja niistä tuli ihan uskomattoman hyviä!! :)) Laitoin niitä tytön mukaan kotiin viemisiksi.

Kauralastujakin leivottiin, mutta jouduin jättämään niistä kananmunan pois. Kauralastut levisivät pellille ihan täysin ja ne tuntuivat olevan löysiä lötkäleitä, vaikka värinsä puolesta alkoivat olla lähellä palamista. Jätin ne pellille odottamaan, että mitähän muhennosta niistä oikein tekisin, mutta tunnin päästä kauralastut olivatkin kovettuneet mukaviksi kekseiksi ja olivat ihanan rapeita syötäviä. Sittenkin olisin kehdannut laittaa niitäkin tytön mukaan.. Noh, jäipähän niitä enemmän itselle :)

Vielä ehdimme lähteä tyttöjen kanssa pienelle kävelyretkelle. Kävimme syöttämässä sorsia ja näimme siellä ihania, pörröisiä sorsanpoikasia. :) Oli ne niin luttanoita :) Tulivat siihen ihan jalan viereen tepastelemaan, mutta lähtivät vilkkaasti karkuun kun vähänkin liikahti. Tyttöt olivat ihan onnessaan kun sorsat parveilivat ympärillä.  Siitä vielä suuntasimme vähäksi aikaa leikkipuistoon, kunnes tuli aika palauttaa lainatyttö kotiinsa päiväunille ;) Samaan aikaan tytön isä kertoi käyttäneensä koko ajan tehokkaasti siivoukseen ja kotitöihin, kun vaimo oli töissä. Minähän vahdin lapsia mielelläni useamminkin, jos se saa miehet siivoamaan  vapaaehtoisesti kotonaan :D

Onnistumisen riemua ollaan koettu ja ensimmäinen lomaviikko on mennyt tässä touhutessa. Lomaviikon kruunasi vielä yksi koulusta saatu koetulos Taloussuunnittelun ja budjetoinnin kurssista: kiitettävä 5 :DD Ja minä kun ajattelin, että se koe meni ihan penkin alle, kun luin kokeisiin pihapöydän ääressä, siiderin ja naapurien seurassa, enkä edes ehtinyt lukea koko koealuetta, vaan opiskelin yhden osion kokonaan vasta kokeen aikana ;)

Tästä on hyvä jatkaa. Hyvää viikonloppua kaikille :D

Viime torstaina vietin laatuaikaa pitkästä aikaa sekä yksin että muutenkin hyvässä seurassa ;)

Matkustin heti aamusta junalla Tampereelle. Nautin junan äänistä, kauniista maisemista, pilkistävästä auringosta ja hyvästä kirjasta. Hyvä olo jatkui perille päästyäni. Astuessani ulos rautatieaseman ovista huokaisin syvään nautinnosta ja totesin puoliääneen: "Honey, I'm home." Olo oli yhtäaikaa haikea ja tuntui kuin olisin jälleen kotona.

Astelin pitkin Hämeenkatua mustassa hameessa, tummassa kietaisutopissa ja mustissa saappaissani kun ohitseni vastaani käveli ihan kivannäköinen mies tyylikkässä puvussaan. Hän hymyili leveästi ja hymyilin automaattisesti takaisin. Hän käveli ohitseni, mutta kääntyikin kannoillaan perääni ja pyysi minua kahville. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin "Ei kiitos". Hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja kertoi vielä varmuuden vuoksi mistä hänet samana iltana löytäisin, jos muuttaisin mieleni. En muuttanut mieltäni, mutta sain tuosta hyvää mieltä koko loppuillaksi. :)

Kävin syömässä ystäväpariskunnan kanssa vatsat täyteen "Pikku kiinalaisessa" (en ikuna muista ravintolan oikeaa nimeä, mutta se on vastapäätä 2 h+k -ravintolaa). Siitä matka jatkui ex-työpaikalle. Tuntui kuin en olisi ollut poissa ollenkaan. Oli ihanaa huomata, että kaikki on pysynyt samana. Yllätyin erittäin iloisesti kun sain vielä tavata erään miehen, joka oli jäämässä työstään eläkkeelle. Hän oli lomalla, mutta juuri samana päivänä hänet oli kutsuttu käymään töissä. Ilahduin siitä miten hyvältä hän näytti ja siitä, että sain vielä halata häntä :) Tämän miehen pöydällä oli vieläkin huovuttamani pupu sekä lyijykynän päähän puolitoista vuotta sitten askartelemani sinitarraruusu :) Oli niitä pupuja vielä tallella ja esillä muissakin työpisteissä :)

Siitä jatkoin matkaani Ystävistä Parhaimman työpaikalle. Päivä oli tosi hiljainen, joten meillä oli hyvin aikaa istua sohvilla ja juoruta. Mikään ei ole parempaa terapiaa kuin kunnon juttutuokiot Ystävän kanssa ja nauraminen, joka lähtee sydämestä ja kuplii vatsanpohjassa. Aika kului kuin siivillä, kunnes Ystäväni pomo soitti ja antoi luvan laittaa puljun kiinni tavallista aikaisemmin. Suuntasimme nokat kohti kaupunkia, kiertelimme liikkeestä liikkeeseen, käytiin kahvilla ja viiniostoksilla.

Hyvillä mielin ja tunnelmaan sopivasti virittäytyneinä menimme elokuviin katsomaan Sinkkuelämää -elokuvan. En tiedä johtuiko se sopivasta ajankohdasta, hyvästä päivästä, mahtavasta seurasta vai itse elokuvasta, mutta pitkään aikaan en ole nauttinut elokuvasta niin kuin tällä kertaa. Eläydyin elokuvaan ja sen tunnelmiin täysin! Nauroin, raivosin ja itkin. Elämäni ensimmäistä kertaa olin jopa unohtanut nauttia elokuvaa varten ostamastani juomasta ja karkkipussistakin oli vielä yli puolet jäljellä!! Ikuna ennen ei ole karkit jääneet kohdallani syömättä, mutta nyt en vaan muistanut syödä :) 

Siitä ilta jatkui Ystäväni ja hänen puolisonsa luona. Syötiin hyvin ja juotiin vielä paremmin :) Innostuimme Ystäväni kanssa pelaamaan keskenämme Nintendo Wiillä erilaisia pelejä ja lopettelimme neljän aikaan aamusta, kun huomasimme että aurinko oli taas noussut.

Perjantaina palasin takaisin kotiin ja juhannuksen viettoon. Tyttö meni anopille yökylään ja minä suuntasin miehen kanssa kahdestaan mökille. Tosin pääsimme perille melko myöhään ja koukkasimme vielä serkkupojan mökillä, jossa hän puolisoineen oli järjestänyt juhannuspirskeet. Minä onneton vielä päädyin pelaamaan jalkapalloa seurassa, josta minun lisäkseni yksi tai kaksi ei pelannut jalkapalloa harrastuksekseen ja sen kyllä huomasi. Minulta oli kirjaimellisesti pallo hukassa. ;)

Viikonloppu vierähti nopeasti saunoessa ja grillatessa, vaikka lähes koko ajan satoi rankasti ja lauantaina jopa ukkosti niin, että maa tärisi. No,ehkä se vaan tuntui rankemmalta kun oltiin sähköttömässä mökissä keskellä ei-niin-mitään.

Kaiken kaikkiaan torstai-sunnuntai oli parasta aikaa ja sain ladattua akkujani oikein kunnolla. Taas jaksaa hyvillä mielin painaa arjessa eteenpäin :)