Kiitos kaikille Ravelry -asiassa auttaneille. Tutustuminen tuohon jatkuu yhä pikku hiljaa :)

Nettisurffailu toi vastaan todella mielenkiintoisen blogin. Kotiliesi -blogissa on kaikkea kaunista sisustamiseen liittyvää ja kaiken lisäksi siellä on nyt käynnissä arvonta :) Käykäähän tutustumassa ja ihastelemassa :)

Ensi kerralla taas kuvia erilaisista valmistuneista töistä.

En vaan osaa. Tunnukset Ravelryyn on ollut jo pitkän aikaa (ehkä vuoden), mutta en vaan osaa käyttää sitä. Se on jotenkin hyyyyyvin sekava paikka enkä osaa etsiä sieltä mielenkiintoisia ohjeita. Löysin kyllä jotain linkkejä etusivulta, joista löytyy kategorioita, mutta kun niitä ohjeita on PALJON niin en vaan ymmärrä, että selaako muutkin ohje ohjeelta ja sivu sivulta tuota paikkaa?!? 

En löydä mitään kivoja keskustelujakaan.  En tiedä onko siellä jossain suomenkielisiäkin keskusteluketjuja, mutta en ole sellaisia sieltä vielä löytänyt. Englanninkielisiä vaan.

En. Vaan. Osaa.  Ja mulla kun sattuu olemaan kastemadon hermostojärjestelmä. Tiettyyn pisteeseen asti jaksan yrittää ja olla rauhallinen, mutta sitten kun hermot menee niin ne tosissaan napsahtaa poikki. Ravelryn osalla se napsahti jo viime vuoden puolella ja hermostun jo pelkästään sisäänkirjautumisvaiheessa :P

Puhhuijaa.. 

Jo alkukesästä mietin kahden muun luokkakaverin kanssa, että miten voitaisiin antaa meidän taloushallinnon ryhmäläisille kaunis muisto yhteisestä kouluajasta. Haluttiin antaa jotain pysyvää, kaunista, mutta se ei kuitekaan saanut käydä kovin kalliiksi, sillä harvoin opiskelijoilla on varaa tuhlata ylenmäärin vaikka ajatus olisikin kaunis.

Siitä se ajatus sitten lähti. Keksittiin antaa jokaiselle luokkalaiselle oma kunniakirja. Kerrankin kaikki saisivat koulusta kunniakirjat omilla saavutuksillaan, jäisi kaunis ja pysyvä muisto eikä tämä tulisi edes maksamaan paljon.

Minä vastasin kunniakirjan ulkoisesta toteuttamisesta ja kolmestaan mietittiin jokaiselle taloushallinnon ryhmäläiselle omat tittelit sekä kunniakirjan myöntämisperusteet. Tässä on minulle räätälöity kunniakirja. Itse en saanut tekstiin vaikuttaa, vaan tämä on suoraan kahden muun toteuttajan tekstiä :)

"Luokan positiivisin lannistuja" -tittelin sain kun kuulema toistuvasti valitin ja huokailin, etten osaa mitään ja lannistuin toviksi. Sitten nousin uutta tarmoa puhkuen ja hirveä tsemppi päällä taas tehtävien kimppuun. En ollut itse tajunnut tuota ennenkuin nuo kaksi muuta luokkalaista kertoivat minulle tuon kunniakirjaa tehdesssään. Siitä saan edelleen virtaa toimiini. Se muistuttaa minua siitä, että vaikka hetkeksi lannistuisikin, niin ei kun uudella tarmolla taas eteenpäin. Uusin mottoni onkin  viimeisimmän työpaikkaohjaajani sanoin: "Ei tämä ole ongelma, tämä on riemullinen haaste :)"

Nyt on taloushallinnon merkonominen tutkinto taputeltu lopullisesti takataskuun ja aikakausi aikuisopistolla on saatettu päätepisteeseensä.  Joulujuhla oli pieni ja melko koruton, mutta kahvi oli piristävää ja kakku oli hyvää :)

Illalla sitten tavattiin 3 muun luokkalaisen kanssa paikallisessa karaokebaarissa ja viihdyttiin siellä muutama tunti. Illan kuhneessa minä ja mieheni siirryimme tanssahtelemaan Jyväshoviin. Olipa mukava päästä kunnolla tanssimaan pitkästä aikaa! :) 

Nyt olis koulukiireiden jälkeen aikaa istua neulomaan, mutta saa nähdä ennättääkö pehmeät paketit enää jouluksi :/

2 viikon koeviikko edessä, mutta ihme kyllä stressitaso on lähes nollassa. Nyt vallitsee lähinnä huihai -olotila ja viittaan kintaalla kaikenlaisille koulukiireille. Nyt on ollut vähän mielekkäämpää tekemistä

Tyttärelläni oli juhlatanssiaiset itsenäisyyspäivän kunniaksi ja päiväkodissa toivottiin asianmukaista juhlapukeutumista. Likan juhlavaatteet olivat käyneet pieniksi eikä kaupasta kalliilla valuutalla ostaminen houkutellut. Eipä hätää, minun vaatekaapin penkominen osoitti, että tarvittiin vain vähän tuunausta, asusteita ja erilaisia nauhoja ja neidin uusi juhla-asu oli valmis. Hameen sivuissa oli jo valmiiksi nauhakujat, joilla sai hameen helmaa nostettua sivuista ylös ja esiin alushameen. Likka ei siis kuvassa nosta hameensa helmoja ;)

Mekko: kierrätyskeskuksesta aikoinaan ostettu aikuisten hame

Nauhat: ruskea satiinikangasta ja pitsinauha Tiimarin pakettinauhaa

Askartelu onpi iloni, ainakin toisinaan. Nyt sain kuitenkin idean ja kun tarvikkeitakin oli, niin päätinpä kerrankin toteuttaa ideani.

Makuuhuoneen seinälle tein kranssin rautalangasta, askarteluhuovasta, valosarjasta ja helminauhasta.  Ideaa oli vähän otettu Strömsö -ohjelmasta, jossa oli myös tehty kranssi samaan tyyliin.

Toinen askartelunkohde oli köynnös, jota voi käyttää joko pöytäkoristeena tai kieputettuna kranssimaisena koristeena ovenkoristeena.

Kranssi:

Ohje:oma

Materiaali: valkoista rautalankaa, valkoista askarteluhuopaa, hopeista kimalleliimaa

Kynttilänaluset

Ohje: Parolan asema -blogi

Materiaali: valkoista askartelumassaa, kuvioinnissa käytetty pitsihuivia

Tässä vielä kuvaa köynnöksestä sekä tekemästäni kynttilänalusesta. Alunen on tehty askartelumassasta rakkaan ystäväni ja lapseni kummin  Parolan asema -blogissa olevan ohjeen mukaan. Parolan asema  -blogissa kannattaa käydä vierailemassa, sillä siellä on askertelu- ja käsityöihmiselle suunnattu joulukalenteri. Joka päivälle on oma idea ja ohje toteutukseen :)

Miksmäkoskaanhalusinlapsia, miksmäkoskaanhalusinlapsia, miksmäkoskaanhalusinlapsia.... *hyperventilaatio*

Likkalapsi ollut sunnuntaista asti kipeenä. Lääkäri VEIKKASI sikainfluenssaa. Eilen ensimmäinen kuumeeton päivä ja NYT SE NOUSI TAAS!

Fak, fak, fak, fak, fak!!

Toivottavasti tästä ainoasta tulee pian teini ja aikuinen. Sit mä en EHKÄ enää NIIN paljon stressaa oman lapsen puolesta. Ehkä.

Jostain syystä en halua meille enempää lapsia. Saan tätä menoa mahahaavan, jos hyvin käy.

Olen taas päässyt pikkuhiljaa kilisyttelemään puikkoja. Tällä kertaa työn alla on ikuisuusprojekti rumalangasta (Novitan lilasävyinen Nalle Colori) eli villahousut likalle. 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta hela tiden. Argh. 

Toisilla puikolla taas odottaa ideanpoikanen mohairlangasta käsineiden muodossa. ne on melkein valmiit, mutta neulominen tyssähti mielenkiinnon lopahtamiseen. Siitä tekemisestä vaan puuttuu Se Jokin. Into on hukassa, vaikka olen kerrankin saanut ideani luonnosvaiheesta hienoon toteutukseen ja siitä on tulossa juuri sellainen kuin pitääkin.

VIrkkuukoukulla taas olen yrittänyt virkata itselleni irtohihoja mustalla Novitan kimallelangalla pikkujouluja varten. Siihenkin kyllästyy, kun joutuu toistuvasti hyvään vauhtiin päästessään toteamaan, että purettava se on kun ei vaan onnistu.

Siis tämä into ja sen tyssähtäminen on samanlaista kuin yrittäisin tuulisella säällä sytyttää tulitikkua. Ehkä hetkeksi jaksaa roihahtaa, mutta sitten se sammuu.

Täälläkään ei olla säilytty terveinä. Minä sain viikko sitten ensimmäisen selvästi aurallisen migreenikohtauksen. Näkökenttään ilmestyi yhtäkkiä revontulimainen valokaari. Sitä sitten kesti ainakin vartin ja siitä tunnin päästä tuli ohimoille lievää jomotusta. Jälkeenpäin ajattelin, että onneksi en tuon aikaan ollut auton ratissa, sillä en olisi yhtään nähnyt oikealta tulevaa liikennettä ja se alkoi ihan yhtäkkiä mitenkään varoittelematta. 

Siitä saakka minua onkin ajoittain huimannut/ vipannut päästä. Noin 85 % päivästä olo on kuin olisin pienessä humalassa. Lääkärikään ei  osannut heittää kuin arvauksia siitä mistä tuo huimaus voisi johtua. Pystyn kävelemään suoraa viivaa pitkin ja suoriuduin mallikaasti muistakin lääkärin teettämistä tempuista. Ei mitään omituista. Sisäisesti tunsin kuinka huojuin, mutta seisoin kuulema ihan suorassa. Väsyttää koko ajan enkä jaksa oikein keskittyä mihinkään. Itsellekin on jälleen kerran tullut mieleen montakin erilaista hyvää arvausta siitä mistä tällainen olotila voi johtua eikä yksikään niistä syistä ole mukava :/

Tällä hetkellä taas hoidan tuota meidän neitiä, joka sairastaa. Alkuun vaikutti olevan ihan oksennustautia, mutta nyt en tiedäkään voisiko kyseessä olla jopa lievä sikainfluenssa. Kerran oksensi, valitti eilen vatsakipua, lämpöä on ollut  aiemmin 37,3 mutta tänään ponnahti 37,6 asteeseen, välillä yskii kuivan oloista yskää (mutta yskää on ollut jo parisen viikkoa ellei enemmänkin).

Oli mitä oli, täällä minä yritän luovia arkipäivissä eteenpäin. Lähtis edes tämä vippaus pois päästä.

Stressi ja paineet menivät överiksi. Suurin kiire meni ohi näyttökansion ja arviointikeskustelun myötä, mutta se kaikki oli sittenkin liikaa minulle. Liian tiukka aikataulu, liian paljon tehtävää, asetin itselleni liian korkeat tavoitteet kuvittelemalla että minulta vaaditaan huippuosaamista, koulut "söivät" toisiaan eli antamalla aikaa merkomonikoululle jäin jälkeen amk:n opinnoissa ja tällä viikolla siellä on tenttiviikko (en ole ehtinyt lukemaan läksyjen teosta puhumattakaan..), liian monta päällekkäistä asiaa yhtäaikaa.. menetin monessa asiassa hallinnan. 

Aikataulujani en kykene hallitsemaan vieläkään, univajetta ja nukahtamisvaikeuksia edelleen joka yö, liian paljon rästiin jääneitä tehtäviä, fyysisiä oireiluja (en ole terve, mutta en toivottavasti ole millään mittapuulla mitattuna sairaskaan), yleiskunto on romahtanut, psyykkisiä oireiluja (muisti pätkii, jatkuva ärtyneisyys, tunne ettei vaan jaksa, tuntuu että kaikki kaatuu niskaan, painajaisia,..), en herää aamulla kellon soittoon enkä edes muista sammuttavani sitä!

En missään nimessä halua leikkiä terveydelläni ja nyt tuntuu, että joko kroppa yrittää nyt minua tosissaan saada löysentämään tahtia ennen kuin pahin eli terveyden menettäminen tapahtuu tai sitten se on tapahtunut jo (ne fyysiset oireet). En vaan tiedä että miten. Tuntuu, että olen loman tarpeessa, mutta viime viikko oli syyslomaviikko. Mikä loma? Olin päivät kotona lapsen kanssa ja kun aina kun ei tarvinnut hoitaa lasta, niin minun piti lukea tentteihin ja yrittää kiriä muita opiskelussa kiinni eli käydä 1,5 kk:n ajalta 4 kurssin asiat viikossa. Melko mahdotonta. Lomaa ei oikein voinut sanoa lomaksi. Pieniäkin vapaahetkiä siivitti tieto siitä, että pitää lukea, pitää opiskella, pitää tehdä palautettavia tehtäviä.. Päässä kaikui koko viime viikon "TEE, SUORITA, OPISKELE, ÄLÄ ISTU,..!!!"

En tiedä miltä se ulospäin vaikutti, mutta viime viikko oli minulle painajaismainen. Koko kuukausi on ollut minulle painajaismainen, itse asiassa painajaista on jatkunut siitä saakka, kun aloitin opiskelut ammattikorkeassa ja suoritin kahta koulua yhtäaikaa. Kaiken piti järjestyä niin, että saisin hyvin aikaa tehdä näyttökansion toiseen kouluun, suoritettua työharjoittelun kunnialla ja aloitettua opinnot pehmeällä laskulla ammattikorkeassa. Paskat. Mikään noista ei toteutunut.

Nyt minä sitten kärsin näistä jälkiseurauksista, kun on useamman kuukauden aikana menty liian lujaa ja vaadittu enemmän kuin mihin minä kykenen. Yritin parhaani mukaan alentaa tasoa ja tehdä VAIN välttämättömimmän, yritin karsia turhia asioita pois, yritin asettaa itselleni realistisemmat tasot ja vaatia itseltäni vähemmän, mutta nämä keinot eivät riittäneet. Epäonnistuin siinäkin, niin kuin monessa muussakin asiassa viime aikoina.

Nyt yritän pitää itseäni kasassa jotenkuten. Kunnon loma ja tieto siitä, ettei minun tarvitsisi tehdä mitään tai ettei kukaan vaatisi minulta mitään olisi sitä parasta ilmastointiteippiä, jolla saisin pidettyä itseni jotenkin kasassa, mutta ainakin ammattikorkeassa tahti vaan kiihtyy. Tarvitsisin aikaa toipumiseen, sillä tuntuu kuin minua revittäisiin joka suuntaan. En tiedä auttaisiko sairaslomakaan mitään, sillä taas jäisin kouluopinnoissa jälkeen ja hommat vaan kasautuisivat.

Vaikeita asioita. Pitäisi saada stressi pois, jotta pääsisin toipumaan tästä kaikesta kunnolla ja saisin sekä fyysisen että henkisen terveyteni takaisin. Kun vaan tietäis, että miten senkin ajan järjestäis.

Kaiken uhalla olen välillä istunut neulomaan. Tässä mielentilassa se ei ole hyvä, sillä olen nyt neulonut viikon yksiä pieniä villahousuja. Ohje on yksinkertainen, mutta olen joutunut kolmesti purkamaan työn tyhmien virheiden takia. Niidenkin housujen piti olla valmiit tänään. Puran, teen, puran, teen, puran, teen.. Alkaa mielenkiinto loppumaan käsitöihinkin, kun tuntuu että olen kadottanut taitoni valmistaa mitään sopivaa ja kaunista.

Näytöt ja arvioinnit onnellisesti takana :)

Ihan hyvät arvosanat sain ja olen erittäin tyytyväinen :) Kaikki meni kaikin puolin hyvin.  Sain kehuja näyttökansiostani. Siitä kuulema huomasi, että sen eteen on nähty vaivaa ja kansio sai kehuja sekä asiasisällöstään, ulkoasustaan että kirjoitustyyliltään.  Työharjoittelupaikalla toinen ohjaaja halusi omaan käyttöönsä osan tekemistäni dokumenteista, sillä olin kuulema osannut kirjoittaa hyvin palautetta työharjoittelupaikasta, kokemuksistani sekä siitä miten siellä hoidetaan taloushallintoa. Toinen ohjaaja taas halusi omaan käyttöönsä luomani Excel -taulukkoon luomani pohjan budjetoinnista ja laskelmista :)

Tuli tunne, että olen onnistunut hyvin ja tästä on hyvä jatkaa. Nyt on hyvä fiilis :)

Joulun alla kuulema on koululla jonkinlaista kutsutilaisuutta/ joulujuhlaa, johon tulee erikseen kutsu. Jännittävää! :)  Että nyt kai sitä sitten ollaan todistusta vaille valmis liiketalouden perustutkinnon ja taloushallinnon koulutusohjelmasta vastavalmistunut merkonomi :)

Suunniteltu näytön keskustelutilaisuus siirtyi loppuviikosta huomiselle. Onko mulla tarvittavat tiivistelmät ja Powerpoint -esitykset valmiina? Not. Olin suunnitellut aikatauluni niin, että voisin alkuviikon latailla akkuja, kun kuukauden ajan olen joutunut pärjäämään 4-5 tunnin yöunilla ja nyt tunti sitten tuli tämä aikataulun muutos.

Itkettää, oksettaa, vapisuttaa... olen niin väsynyt kaikkeen tähän kiireeseen, stressiin ja kahden koulun väliseen tehtävien ristituleen, että minulta loppui jaksaminen. Se 110 % energian puristus tuli käytettyä jo viime viikolla, kun tein näyttökansion loppuun samalla kun hoidin amk:n koulutehtävät ja hoidin "yksinhuoltajana" kodin ja muksun. Nyt sitä kansiota lukiessakin huomaan ihan ihmeellisiä asiavirheitä, jotka olisin voinut välttää, jos vaan olisi ollut enemmän aikaa keskittyä kunnolla.

Aikaa olisi huomiseen iltapäivään mennessä saada esitykset valmiiksi ja ajatukset kokoon, mutta miten kokoat ajatukset kun pään ja kropan täyttää niin totallinen väsymys, ettei jaksa edes syödä vaikka olisi nälkä? Minä niin toivoin, että olisin ehtinyt valmistautumaan tähän näyttöön paremmin kuin edelliseen näyttöön, mutta sen sijaan näyttää pahasti siltä, että tämä tulee väsymyksen ja ajanpuutteen vuoksi menemään vielä heikommin. 

Voin vaan toivoa, etten huomenna purskahda kesken esityksen väsymyksestä itkuun. Henkinen jaksaminen ei ole ennen ollut näin kortilla. Nyt tiedän miltä loppuunpalaminen oikeasti tuntuu.