Näyttötilaisuus oli eilen. Ei mennyt ihan nappiin. Suullisen osuuden olisi luultavasti pitänyt olla kattavampi, parempi, pidempi... Suullinen näyttötilaisuus vaikutti arvosanaani lähinnä laskevasti.Tätä minä pelkäsinkin. Pelkäsin mokaavani niin, etten osaa noilla näytöillä esittää osaamistani ja niin kävi.

Kyllä pistää vihaksi! Suututtaa, vihastuttaa! Näin paljon vaivaa, opin  paljon, luin ja hain tietoa eri lähteistä, kuukauden keskityin vaan kirjoittamiseen ja tekstin tuottamiseen. Olin kirjallisesta tuotostani jopa ylpeä. Ja mitä sitten teen:jännitän suullista tilaisuutta niin paljon, että ryssin sen ja muiden pikku juttujen vuoksi sain arvosanaksi numeroa huonomman kuin odotin.

Mieliala vaihtelee jatkuvasti ylösalasylösalas.. Välillä tunnen ylpeyttä siitä, miten paljon kirjallisia osuuksia tehdessä opin ja miten hienosti suoritin muutkin kouluhommat siinä sivussa. Tunnen ylittäneeni itseni! Sitten taas iskee masennus ja häpeä sen suhteen miten mokasin suullisessa tilaisuudessa.

Tuntuu kuin kaikki olisi valunut hukkaan. Millään ei ole mitään väliä. Edes todistuksen arvosanoilla ja keskiarvoilla ei kuulema ole mitään väliä, kun ne ovat näytöt mitkä ratkaisee ja niillä arvosanoilla haetaan kouluihin ja työpaikkoihin. En todellakaan voi esitellä kenellekään ylpeänä mitään paperia, johon olen saanut numeron häviöllä. Tuohon numeroon voisin olla tyytyväinen ja onnellinen, jos olisin saanut sen paikkaamalla kirjallista tuotosta suullisesti, mutta kävi juuri toisin päin.

Ainahan se on ollut sama juttu: työhaastatteluihin pääsen suht helposti hakemusten avulla, mutta jännitän suullista esiintymistä niin paljon, että mokaan haastattelussa ja työpaikka menee sille, joka osaa esiintyä edukseen. Ihan sama mitä minä osaan, mutta kun en osaa esiintyä.

Iskee paineita seuraavaa näyttöä ajatellen. Siinäkin on sekä kirjallinen että suullinen esitys.

Ei kyllä enää motivoi yhtään opiskelemaan.

Nyt on takana:

• Näyttökansion kirjoittaminen ja kokoaminen
• avustaminen yrityksen perustamisessa
• englannin koe
• palkanlaskennan koe
  
• reskontran koe
• verotuksen koe
  
• englannin kirjallinen näyttö
• ammattikorkeakoulun pääsykokeet

Edessä on enää:

• osaamisen esittely "tuomariston" edessä
• kirjanpidon kokeen teko ja palauttaminen

 Vielä siis pieni rypistys ja sit olis parin viikon kesäloma :)

Pientä tuskaa on tuottanut tuon näyttökansion tekeminen. Pyrin kansion ja koko koulun kanssa täydellisyyteen enkä suinkaan mene sieltä mistä aita on matalin, en edes portista vaan kiipeän hiki päässä aitojen yli. Senpä vuoksi eilen mielenkiinnosta laskin oman keskiarvoni (arvosteluasteikko tällä hetkellä 1-5) ja keskiarvo oli 4,68 lukuunottamatta tänään saatua verotuksen kiitettävää arvosanaa! Mutta tämä kaikki on saatu aikaan TYÖLLÄ, mikään ei ole tullut helposti. Olen jo yli kuukauden ajan pinnistellyt ja koulupäivien lisäksi tehnyt kotona 8-12 tunnin opiskeluputkia, että välillä päivät ovat venyneet sinne klo 02.00  ja herätys seuraavana aamuna klo 6. Tämän vuoksi en ole pitkiin aikoihin ehtinyt keskittymään käsitöihin. Ei vaan ole ollut aikaa.

Ylihuominen osaamisen esittely raadin edessä jännittää. Otan niin helposti paineita siitä, että siitäkin pitää suoriutua täydellisesti ja pyrkiä kiitettävään, mutta kun tiedän että minusta tulee hermostuksissani sönkkö ja alan änkyttämään. Enkä edes muista mitä siihen kansioon kirjoitin ja siitä pitäisi sitten pitää suullinen esitelmä! Kauheeta kun en yhtään tiedä miten sitä kansiota on nyt arvoitu ennen ylihuomista ja pelottaa, että ryssin kaikki siellä suullisessa osuudessa. Haluaisin vaan paeta kauas, ettei tarvitsisi pitää tuota tilaisuutta kolmen arvioijan edessä. Olisi edes omia luokkalaisia,joille sen voisi pitää, mutta kun siellä on kolme täysin vierasta naista ja olen ihan säpissä, kun en tiedä kuinka tiukkoja he ovat arvostelemaan ja arvioimaan.

Viime perjantaina palkitsimme kahden luokkakaverin kanssa itsemme viettämällä naisteniltaa meidän mökillä. Grillattiin, syötiin, juotiin viiniä, saunottiin ja juotiin saunajuomia, pelattiin seurapelejä.. Kävin jopa uimassa, mutta ei tosin ollut ensin tarkoitus. Tipahdin laiturilta järveen, joten samapa se vaikka siinä sitten vähän uikin ;)

Lauantaina muutamat muistivat erilaisin viestein ja puheluin, että synnyin 29 vuotta sitten. :) Mieheni ja tyttäreni muistivat minua tuoreilla mansikoilla ja onnittelukortilla. Mieheni vielä lupasi,että hän voi maksaa minulle moottoripyöräkortin, jos haluan sen ajaa. Hänellä ontuossa asiassa oma lehmä poikittain ojassa ;)

Näyttökansio+ osaamisen esittely+avustaminen yrityksen perustamisessa+ 4 koulukokeet+esitelmän pitäminen+ ammattikorkean pääsykokeet= Stressi

Ja kaikki vielä saatava valmiiksi kesäkuun toiseen viikkoon mennessä.

Luulin jo tovin, että palaneen käry tuli mun ylikierroksilla käyvästä päästä, mutta eikäkö se tulikin pihagrillistä.

On vissiin se aika vuodesta, kun mieliala vaihtelee vuoristoradan lailla ja kiihkeällä tahdilla. Itsekään ei aina tiedä, että valuuko vesi silmistä itkun, naurun, kovan tuulen vai kaikkien niiden yhteisvaikutuksen vuoksi. Välillä mieliala on toooosi korkealla ja olo suorastaan iloisen hilpeän kupliva ja toisinaan taas olo on niin masentunut, että tekisi mieli vetää huppu päähän ja paeta vuorille. Että aurinkoa siis tarvitaan. Pannaan siis yksi sellainen pikatilaukseen, kiits.

Yksi kaveri otti yhteyttä ja vaistosin heti viestistä, että kaikki ei ole ihan ok. Soitto seuraavana päivänä osoitti asian todeksi. Pikadiagnoosi: akuutti masennuspäivä. Sellainen minullekin hyvin tuttu päivä, jolloin tekee mieli vaan itkeä, kaikki on paskaa ja sängynpohja houkuttelee ja kaikki on yhdentekevää. Sovittiin, että menen likan kanssa käymään siellä. Olipa hyvä, että kävin, sillä kaveri tosiaan tarvitsi vähän boostia ja itsekin siinä samalla piristyin. :) Ensin turistiin "joutavia", pelailin lasten (3 v. ja 5 v.) kanssa pelejä ja katsottiin hömppäsarjaa. Sitten kaveri viritti karaokevehkeet tulille ja yllättäen koko poppoo innostui laulamaan. Jopa minä vaikka yleensä välttelen mikrofonia ja ääneen laulamista seurassa! Laulettiinkin vähän vajaa pari tuntia, joten monen monta kappaletta sitä tuli itsekin joikhathua ;) Oli tosi mukavaa lauleskella ja tanssahdella. Oltaisiin viihdytty varmasti pidempäänkin, mutta ilta oli rajallinen :) Yritetäänkin tässä järjestää joku sellainenkin ilta, että saatais lapset hoitoon ja päästäis laulamaan pitkän kaavan kautta :)

Kaikin puolin oli hyvä päivä :)

Kiitos kommenteista! Täällä ollaan toivuttu koettelemuksista niin fyysisesti kuin henkisestikin :)

Eilen illalla jäin tytön kanssa pihaan siksi aikaa kun mieheni valmistaisi ruuan. Illan pimeydessä tuntui hyvältä ajatukselta leikkiä hippasta. Tyttöni oli hippa ja yllätyin siitä miten kovaa hän nykyään juoksee! Juoksin tosissaan karkuun ja päätin oikaista pihassa kiipeilytelineen poikki. Nauraen käännyin katsomaan kuinka perässäni tyttö on ja KLANG! ... Juoksin suoraan päin leikkitelineessä ollutta poikittaistankoa. Hetken aikaa päässä soi tiu-tau-tiu-tau-tilitalitittan ja korvaa kirveli. Oli sen verran voimallinen tujaus, että nappikorviskin vääntyi muistoksi.  Pikkasen niskassakin tuntui tärähdyskipua, mutta no. Se on pientä.

Nyt muistan, että siinä kohtaa kiipeilytelinettä, ON tanko eikä kulkuaukko.